Ensinnäkin, pahoitteluni siitä että edellisestä osasta on kulunut jo pieni ikuisuus. Greengrass ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään, joten älkää huolehtiko.

Vuodatus meni päivittymään ja uudistumaan tammikuun lopulla eikä se näiden uudistusten jäljiltä tuntunut enää yhtä kotoisalta ja helppokäyttöiseltä kuin ennen.

Niinpä tein ison ratkaisun ja aloin siirtämään jokaista kolmea blogiani osa kerrallaan uuteen kotiin Bloggeriin.

Nyt kun viimeinenkin osa on siellä voin toivottaa kaikki vanhat ja uudet lukijat tervetulleiksi Greengrassin uuteen kotiin!

Uusi osa on jo kuvattu ja nyt kun tämä projekti on valmis, pääsen aloittamaan uuden osan kirjoittamista.

Pyytäisin tarinani linkittäneitä linkittämään blogit uudelleen. Teidän bloginne olen jo linkittänyt uusiin blogeihini :) Myös osailmoitukset kannattaa tästä lähin laittaa Bloggerin suuntaan sillä täällä Vuodatuksen puolella piipahdan enää harvoin.

Mutta nyt, pidemmittä puheitta tervetuloa Greengrassin uuteen kotiin osoitteessa: rkcgreengrass.blogspot.fi

Ja tässä vielä kuvallinen todiste siitä, että uusi osa on todellakin jo kuvattuna:

 

Haluan esittää vielä kerran tämän pappilan esittelyosan muodossa isot kiitokset kaikille lukijoille!

Yläkertaan johtavat portaat ovat ensimmäinen asia, jonka näet, kun astut sisään pappilaan.

Vasemmalta löytyy tilava sali, jossa rovasti perheineen viettää aikaa lämpimän takkatulen loimutessa. Sieltä löytyy myös piano, jolla ruustinna saa harjoitella ensi viikon virsien säestämistä.

Salin vieressä on kodikas keittiö, jossa perhe pääsee maistelemaan ruustinnan maukkaita ruokia. Ainakin niin kauan, että pappilaan saadaan oma palvelijatar.

Keittiön vieressä alakerran ainoa toiletti.

Alakerrasta löytyy myös rovastin työhuone missä tämä työstää aina seuraavan viikon saarnaansa.

Yläkerrasta löytyy toinen toiletti sekä pari tyhjää makuuhuonetta tuleville pienokaisille.

Vanhempien oma toiletti.

Vanhempien oma vaatimaton makuuhuone.

Greengrassin pieni kappeli kuvattuna alttarilta päin.

Nyt kun pappila on esitelty on aika esitellä perhe, joka sitä tulee asuttamaan:

Greengrassin uusi rovasti Matthew Cannon ja ruustinna Esther Cannon.

***
 

1. kerros

2. kerros

***
 

  Pappilan asukkaat toivottavat kaikki tervetulleiksi seuraamaan heidän ja muiden Greengrassin asukkaiden elämää jatkossakin!

***
Synttäriekstrojen jälkeen palaillaan taas jatkamaan 2. kierrosta. Seuraava osan ilmestymisaikaa en uskalla lupailla, menee varmasti helmikuun puolelle. Aatelisilla jatketaan, vuorossa olisi markiisin perhe. 

Muistakaahan jättää puumerkkiä käynnistänne!

:lla Amber

Tammikuun lopulla Greengrass juhlii 1-vuotissyntymäpäiviään. Synttäreiden kunniaksi päätin päästää teidät jo etukäteen pienelle tutustumiskäynnille uuteen paikkaan, johon tutustumme paremmin vasta ensi kierroksella.

-Tervetuloa! Astukaa vain peremmälle, vaimoni onkin jo siellä odottamassa meitä.

-Tulkaa vain peremmälle niin esittelen teille koulumme tiloja. Näistä aulan vasemmalla puolella olevista ovista pääsemme yhdistettyyn keittiö- ja ruokailutilaamme. Ruokailemme kaikki täällä yhdessä. Vaimoni on varsinainen herkkukokki vaikka itse sanonkin.

-Mutta jatkakaamme eteenpäin. Aulasta löytyy toilettitilat, miehille ja naisille omansa, tottakai.

-Tämä ovi johdattaa meidät rehtorin... eli siis minun... vaatimattomaan työhuoneeseen, jossa vietän päivisin suurimman osan ajastani ellen ole opettamassa poikia.

-Työhuoneeni vierestä löytyvä ovi johdattaa meidät koulumme kirjastoon ja lukusaliin missä pojat opiskelevat koulupäivänsä päätteeksi.

  -Nyt kun alakerta on esitelty, nouskaamme portaat ylös kohti seuraavaa kerrosta.

***

-Yläkerrasta löytyvät luokkahuoneet, joissa minä ja vaimoni opetamme poikia, sekä liikuntasali liikuntatunteja varten. Taustalla näkyvä rakennus on paroniperheen kartano. Oppilaitoksemme on rakennettu heidän aikoinaan tähän tarkoitukseen lahjoittamalleen maalleen ja toivommekin, että aikanaan saamme tulevan paronin tänne opiskelemaan aivan kuten hänen esi-isänsäkin ovat aikoinaan meillä opiskelleet.

  -Nouskaamme jälleen yhdet portaat seuraavaa kerrosta varten.

***

-Kolmannesta kerroksesta löytyvät makuuhuoneet. Kaikki nukkuvat kahden hengen makuuhuoneissa, jotka ovat identtisiä keskenään. Näin varmistamme, että pojat tuntevat itsensä samanarvoisiksi eikä kukaan voi sanoa, että jotain poikaa kohdeltaisiin paremmin kuin muita.

-Ai tämä huone? Tämä on minun ja vaimoni makuuhuone. Vaimoni on ilmeisesti jättänyt oven auki vahingossa. Pahoitteluni, tämä ei ollenkaan kuulunut kouluesittelyymme.

 -Mutta jatkakaamme matkaamme ylimpään kerrokseen.

***

-Täältä katolta löytyy pieni torni, jossa pojat opiskelevat astronomiaa. Pitäähän tulevan herttuan, paronin tai jopa itse tulevan kuninkaan tietää edes tähtitieteen alkeet. Sehän kuuluu sivistykseen, eikö totta? Laskeutukaamme portaat alas niin esittelen teille vielä kellarikerroksen.

***

-Kellarikerrokseen johtavat portaat löytyvät takapihalta.

-Kellarikerroksesta löytyvät kylpyhuonetilat. Jälleen kerran, miehille ja naisille omansa.

  -Kellarin toiselta puolelta löytyy koulumme juhlasali. Kokoonnumme sinne vähintään kerran viikossa sunnuntaisin rehtorin viikkopuhetta varten. Siellä oppilaat voivat myös halutessaan järjestää omiakin ohjelmanumeroita, esimerkiksi näytelmiä ja musiikkiesityksiä.

-Toivottavasti koulumme vastasi odotuksiamme. Jos ikinä suunnittelette poikanne laittoa yksityiskouluun ottakaa meihin yhteyttä. Ahhah, olinpas minä höpsö. Olen esittelyt teille kouluni mutta olen kokonaan unohtanut esitellä itseni.

-Olen Simon Kenneth ja tässä on vaimoni Abigail.

  - Ja tässä on Prinssi Georgen Yksityiskoulu Sivistyneille ja Hyvä Käytöksisille Nuorille Herrasmiehille.

***

Kellarikerros

1. Kerros

2. Kerros

3. Kerros

  Näköalatorni

***

Toivottavasti piditte taloesittelystä. Kouluun päästään tutustumaan lähemmin, kun ensimmäiset oppilaat muuttavat sinne. Kouluun tulee siis pääasiassa aatelispoikia, mutta varakkaiden kauppiasluokkaan kuuluvien poikien on myös mahdollista päästä sinne (jos vain vanhemmilla riittävät rahat kalliiseen lukukausimaksuun).

Toinen synttäriekstra on luvassa tammikuun lopulla. Silloinkin olisi luvassa taloesittelyä. Mutta sitä ennen, pitäisi valita ketkä sinne muuttavat asumaan. Ja siinä asiassa te lukijat pääsettekin auttamaan. Greengrassissa on ollut huutava pula omasta papista ja nyt, rovasti ja ruustinna Cannon ovat luvanneet täyttää tämän puuttuvan aukon.

Te saatte päättää, kuka miessim ja kuka naissim tulevat asuttamaan Greengrassia. Alla näette kuvat jokaisesta ehdokkaasta (4 miestä & 4 naista). Tutkikaa kuvia, luonteita ja tavoitteita ja valitkaa suosikkinne, joita pääsette äänestämään alla olevissa äänestysbokseissa. Äänestysaikaa on seuraavan synttäriekstran ilmestymiseen saakka!

Miehet:

1. Lucas Cannon

 
   
2. Marcus Cannon

   
3. Matthew Cannon

  
4. John Cannon

  
Naiset

1. Ruth Cannon

  
2. Grace Cannon

  
3. Esther Cannon

  
4. Sarah Cannon

Muistakaahan äänestää. Tapaamme Greengrassin merkeissä viimeistään kuun lopulla julkaistavan toisen synttäriekstran merkeissä. Mutta sitä ennen:

KIITOKSET KAIKILLE TEILLE IHANILLE LUKIJOILLE! Ilman teitä, blogi ja Greengrassin tarina olisi kuivunut kasaan jo aikoja sitten. Toivottavasti jaksatte seurata tämän kuningaskunnan vaiheita tulevaisuudessakin :)

Kiittäen,
Amber

Muoks 20. 1: Äänestys on päättynyt, kiitokset äänestäjille!

Edellisessä osassa:

 

 
Illalla, kun Rebeccan syntymäpäiväjuhlat olivat onnellisesti takana ja päivänsankari oli saatu ansaitsemilleen yöunille, söi muu perhe vielä kevyen illallisen ennen nukkumaanmenoa. Päivä oli ollut pitkä ja ruokapöydän ääressä oli hiljaista kun jokainen perheenjäsen oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Yhtäkkiä Forbes rikkoi hiljaisuuden. -Äiti ja isä, voisimmeko minä ja Rebecca saada vielä yhden sisaren? Tai veli olisi oikeastaan kivempi kun pikkusisko minulla on jo. Vanhemmat katsoivat toisiaan huvittuneesti hymyillen. -Ei niitä pikkusisaruksia niin vain saada Forbes, jos Luoja niin suo niin sitten ehkä. -Minä pyydän Luojalta sitä tänä iltana, ehkä hän sitten on aamulla tuonut minulle uuden pikkuveljen.. tai siskon.

 

 
-Kuules Marcus, pitäisikö meidän kokeilla toteuttaa pikku Forbesin toive? Eihän kolmannesta lapsesta nyt niin paljon vaivaa ole ja on minulla jo vähän ikävä sitä pienen vauvan tuoksua ja jokellusta. Marcus katsoi vaimoaan hymyillen. -Oletko varma? Olit viimeksikin niin heikossa kunnossa? Helena ei vastannut miehelleen mitään, halasi vain lujasti ja hymyillen johdatti miehensä heidän makuuhuoneeseensa.

*****     *****     *****     *****     *****

-Hyvää yötä, pikkuveli.
Forbes silitti varovasti äitinsä kasvanutta vatsaa. Helena katsoi poikaansa ylpeänä eikä viitsinyt korjata, että saattaisihan sieltä pikkusiskokin tulla. Forbes kun odotti niin tohkeissaan pikkuveljeä.

Samaan aikaan Anna yritti saada pientä herttuatar Rebeccaa pottailemaan.

Anna piti työstään herttuaparin lasten hoitajana mutta tulevaisuudeltaan hän olisi toivonut jotain muuta. Hän halusi tutustua mukavaan mieheen, joka ottaisi hänet vaimokseen ja lastensa äidiksi. Kenties hänen unelmiensa mies olisi talonpoika, jonka tuvan emännäksi hän pääsisi. Tai kauppias, jonka puotia Anna pitäisi yhdessä miehensä kanssa, heidän lastensa juostessa jalkojen ympärillä. Tai kenties se olisi mies ulkomailta, joka valloittaisi hänen sydämensä ja veisi Annan mukanaan kaukomaille, jonnekin kauas ja tuntemattomaan. Ihan sama kuka hän on, kunhan vain tapaisin hänet jo pian!

Kartano oli jo hiljennyt yön viettoon, kun Helena vielä istui kylvyssä, nauttien lämpimän veden raukeasta vaikutuksesta. Hän sulki silmänsä ja laski kätensä kasvaneen vatsansa päälle, silitellen sitä hiljakseen. Helena muisti kuinka peloissaan oli ollut huomatessaan odottavansa taas lasta. Vaikka kolmas lapsi oli ollut heidän toiveissaan, oli edellinen vaikea raskaus silti tuoreena hänen mielessään. Kaikeksi onneksi tämä raskaus oli helpompi, jopa helpompi kuin se, kun hän odotti Forbesia. 

  Helena hipsi hiljaa makuuhuoneeseen varoen herättämästä Marcusta. Marcus kuitenkin heräsi Helenan istuutuessa sängylle ja hän otti vaimonsa syliinsä nukkumaan. Pian koko herttuaperhe oli täydessä unessa.

***

Forbes heräsi jo aamuvarhain ehtiäkseen laittautua uutta koulupäivää varten.

Vaikka poikakoulun kuri oli ankaraa ja päivät pitkiä, Forbes piti silti koulussa käymisestä. Hän oli kerännyt ympärilleen paljon ystäviä, joiden kanssa oli hauska tehdä kepposia koulun ikävämmille opettajille.

-Kuningas olisi voinut valita oikeaksi kädekseen kenet tahansa mutta hän otti sen nyhverön Newingtonin! Ja nyt, kun kuningas on poissa, se nyhverö hoitaa valtakunnan asioita hänen sijastaan! Se nyhverö! Kuningas olisi voinut aikoinaan valita kenet vain, mutta hän otti sen typeryksen.
Marcus oli edelleen katkera Charlesille, että tämä oli ottanut markiisin oikeaksi kädekseen, eikä häntä. Marcuksen mielestä hänen herttuana ja kuninkaan kaukaisena sukulaisena olisi pitänyt olla kuninkaan oikeana kätenä, ei kenenkään muun. 

-Se typerys voi olla vallankahvassa nyt, mutta meidän tyttärestämme tulee seuraava kuningatar, olen varma siitä. Kunhan pääsisin puheisiin Mirabellan kanssa, voisin muistuttaa häntä siitä mitä puhuimme Forbesin syntymäpäiväjuhlissa.

-Sinulla on ovela äiti, pikkuinen, tiesitkös sitä?

-Ja siksi minä rakastankin sinua niin paljon, Helenani.
-Ja minä sinua, höpsö.

Pieni Rebecca leikki omassa huoneessa leluillaan eikä tiennyt vielä mitään suunnitelmista, joita hänen tulevaisuutensa varalle oli jo punottu.

Helena yritti tavoitella kuningatarta mutta kuninkaanlinnan palvelijatar sanoi kuningattaren olevan vuodelevossa lapsen syntymään asti eikä tätä saanut rasittaa millään ylimääräisellä. Helena huokaisi, hänen olisi odotettava myöhempään voidakseen ottaa Rebeccan taas puheeksi Mirabellan kanssa.

Helena oli menossa lepäämään, kun sattui ohimennen huomaamaan tohtori MacDermottin kävelevän heidän kartanonsa ohitse. Helena kiiruhti miehen perään ja oli  varma, että tämä huokaisi raskaasti ennen kuin kääntyi tervehtimään arvon herttuatarta. 

He olivat tuskin ehtineet tervehtiä, kun Helena alkoi tekemään tohtorille listaa kaikista maailman vaivoista, jotka häneen olivat iskeneet raskauden myötä. Helena ei ollut päässyt edes vauhtiin, kun tohtori keskeytti hänet tylysti.
-Arvon herttuatar, teitä ei vaivaa mikään muu kuin luulosairaus. Kutsukaa minut silloin, kun synnytätte tai olette oikeasti sairas. Anteeksi, minun on nyt mentävä, oikeat potilaat odottavat.
Tohtori kumarsi hänelle ja poistui nopeasti jättäen Helenan järkyttyneenä seisomaan keskelle pihaa.

Helena kuitenkin kokosi itsensä nopeasti, kun yllättäen näki paronittaren lähestyvän iloisesti vilkuttaen.
-Paronitar Selfrich! Mikä yllätys, oletteko pienellä aamukävelyllä?
-Aah, hyvää huomenta herttuatar! Kyllä, päätin lähteä pienelle kävelylle, halusin tutustua rauhassa uuteen kotikaupunkiini. Vaunuissa istuessa kaikki menee niin nopeasti ohitse, näin kävellen tulee tutustuttua kaikkiin paljon helpommin.
-Oi, miten ihastuttavaa!
 

Helena kuunteli vain puolella korvalla paronittaren jaarittelua. Häntä ei olisi voinut vähempääkään kiinnostaa mitä naisella oli sanottavanaan, mutta hän varoi kuitenkin olemasta näyttämättä sitä.

Helena tutki arvioivasti paronitarta päästä varpaisiin. Tuossa naisessa ei ole tippaakaan aatelisverta, se on varma. Paroni on varmaan päästään vialla, kun on mennyt naimisiin tuollaisen naikkosen kanssa.

  Mutta paronia ei parane suututtaa, Selfrichien kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä. Siitä voi olla joskus hyötyä. Helenan huulilla välähti pieni ovela hymy ja hän päätti siitä hetkestä asti olla paronittaren hyvä ystävätär.

***

Marcus ja Forbes odottivat jo alakerrassa, kun Helena meni hakemaan syntymäpäiväsankaria päiväuniltaan.

-Sinusta tulee tänään iso tyttö,
Helena sanoi ja suukotti tyttärensä otsaa.

Marcus ja Forbes odottelivat jo Annan leipoman syntymäpäiväkakun äärellä, kun syntymäpäiväsankari viimein saapui juhliinsa.

Rebecca kurkotteli innoissaan kakkua kohti. Tyttö odotteli jo innolla lapsuuden leikkejä.

  Herttuatar Rebecca Von Strauss.

***

Seuraavana aamuna Rebecca heräsi jo aikaisin aloittamaan ensimmäisen koulupäivänsä.

Vaikka Forbes ja Rebecca kävivät eri kouluja, saivat he onneksi kulkea kouluihinsa samalla kyydillä joka ikinen aamu.

Marcus oli ollut juuri lähdössä, kun Anna ilmoitti jaarli Wimingtonin saapuneen tapaamaan herttuaa.
-En kai vain häirinnyt? Pahoittelen, kun tulin näin aamutuimaan mutta minulla olisi sinulle pieni ehdotus.
-Et suinkaan, istu vain siihen. Minkäslainen ehdotus sinulla oikein on mielessäsi?
Marcus tiedusteli ja tunsi pienen uteliaisuuden herättävän päätään.

-Joko olette miettineet, kuka olisi sovelias morsian pojallenne? Haluaisin nimittäin ehdottaa tytärtäni Whitneyta poikanne morsiameksi. 
Marcus oli hetken hiljaa Philipin ehdotuksen kuultuaan. Hän ei olisi mitenkään voinut arvata, että jaarli oli ollut kiinnostunut saamaan tyttärensä Forbesin morsiameksi.

-Jos pelkäätte myötäjäisten vähyyttä, voin taata tyttäremme myötäjäisten olevan runsaat. En ole mikään kitsas mies ja ainoan tyttäreni myötäjäiset tulevat olemaan ruhtinaalliset.
Philip pelkäsi kovin, että herttua kieltäytyisi suostumasta lasten liittoon. Tyttären saaminen herttuattareksi nostaisi Wimingtonien arvoa aatelisten joukossa merkittävästi.

Marcus pohdiskeli asiaa hiljaa mielessään. Wimingtonin maine on mikä on... Mutta tätä sukua ei pidä väheksyä, voimme joskus kilpailla tärkeimmän aatelissuvun arvosta... silloin sukulaisuussuhteet ovat kultaakin kalliimpia...
Pohdittuaan asiaa hetken, Marcus oli tehnyt päätöksensä.

-Minulle olisi suuri kunnia saada liittää sukumme yhteen. Suostun ehdotukseesi mielelläni.
-Loistavaa!
Philip huudahti ja tulevat appivanhemmat kättelivät toisiaan.

-Nostakaamme malja sukujemme liitolle, Forbesille ja Whitneylle.

-Mitäs Philipilla oli asiaa?
Helena oli haljeta uteliaisuudesta. Hän oli odottanut salongin puolella jaarlin poistumista koko sen ajan, kun miehet olivat keskustelleet Marcusin työhuoneessa ja nähtyään jaarlin lähteneen, hän oli kiiruhtanut saman tien miehensä luokse kuulemaan uutiset.
 

Marcus rykäisi kerran ja kertoi miesten välillä tehdystä sopimuksesta. 

Helena oli aluksi uutisesta varsin järkyttynyt, olivathan jaarlin seikkailut hameväen keskuudessa yleinen juorunaihe muun aateliston keskuudessa.
-Miten sellaisen miehen tytär voi olla sovelias vaimo meidän pojallemme!?



  Marcus rauhoitteli vaimoaan ja kertoi tälle pohtineensa asiaa harkiten.
-Liitosta Wimingtonien kanssa on meille pidemmän päälle hyötyä, kultaseni. Oli jaarlin naisasioista mitä mieltä tahansa, tämä on kasvattanut hyvin sukunsa valtaa Greengrassissa. Jonain päivänä he voivat uhata meidän paikkaamme vaikutusvaltaisimman aatelissuvun tittelistä. Ja silloin sukulaisuussuhteista on paljonkin apua. 

Helena mietti hetken miehensä suunnitelmaa. Mitä enemmän hän sitä mietti, sitä enemmän järkeä siinä tuntui olevan. Lopulta Helenan huulilla välähti hymy ja hän tarttui miestään lempeästi kädestä kiinni.
-Sinä olet oikeassa, rakkaani. Wimingtoneja ei kannata väheksyä. Ja ehkä Forbes saa kreivittärestä itselleen hyvänkin vaimon.

  -Olen varma siitä, rakkaani. Tekihän minunkin isäni oikean valinnan löytäessään sinut minulle morsiameksi.

***

-Kiitos taas avustasi, Benjamin. En olisi saanut millään kannettua kaikkia tavaroita.
-Aina palveluksessanne, arvon neiti.
Anna oli viikottaisilla torikäynneillään tutustunut kalakauppias-Benjaminiin, joka oli ihan vastikään muuttanut Greengrassin pääkaupunkiin. Benjaminin tavattuaan Anna oli alkanut aina odottaa seuraavaa torikäyntiä ja aina nähdessään Benjaminin seisovan torin nurkalla, hänen sydämensä tuntui heittävän voltteja. Anna ei olisi voinut ikinä kuvitella, että mies voisi tuntea samoin häntäkin kohtaan, Benjaminia ennen ei kukaan mies ollut katsonut häntä yhtä kertaa pidempään.

-Mitäs se kaunotar miettii? Penni ajatuksistasi,
Benjaminin suloinen hymy sai Annan sydämen laukkaamaan villisti ja hänen vatsassaan tuntui lentävän miljoonittain perhosia. Tällaistako on olla korviaan myöten rakastunut?

Anna punastui punastumistaan, kun mies otti hellästi hänen kädestään kiinni.
-Anna, minä pidän sinusta. Kukaan nainen ei ole ikinä saanut minua tuntemaan näin niin kuin sinä.

-Minäkö? Kukaan...kukaan mies ei ole ikinä sanonut minulle noin...
Anna painoi päänsä maahan.

Benjamin otti kiinni tytön leuasta ja nosti hellästi tämän päätä.
-Sitten he ovat olleet hölmöjä, kun eivät ole huomanneet kauneuttasi. Minä en kuitenkaan ole sellainen hölmö.
Mies painoi huulensa Annan huulille. Anna tunsi olonsa huumaantuneeksi. Suudelma oli hänen ensimmäisensä, eikä hän halunnut sen päättyvän ikinä.

  Benjaminin oli lähdettävä takaisin mutta tämä lupasi tavata Annan taas pian.
Tällaista on olla korviaan myöten rakastunut!

***

Helena neuvoi parhaan kykynsä mukaan tytärtään tämän äidinkielen opinnoissa. Hänen omista kouluvuosistaan tuntui olevan jo pieni ikuisuus, eikä hän ollut koskaan ollut mikään luokkansa paras oppilas. Onneksi millään sellaisella ei ole mitään väliä, Helena puuskahti mielessään ja jatkoi Rebeccan opettamista.

-Kiitos avustasi, äiti. Nyt osaan varmasti tehdä tehtävät ensi kerralla jo ihan itse.

Kello oli jo sivu puolenyön, kun Helena oli vihdoin pääsemässä yöpuulle. Hän sai hädintuskin riisuttua vaattensa, kun synnytys käynnistyi.

  Marcus heräsi vaimonsa tuskanhuutoihin ja Helena sai vain vaivoin komennettua miestään herättämään Annan, että tämä kävisi nopeasti hakemassa lääkärin paikalle. Lapsella oli kiire päästä tähän maailmaan.

***

-Sinullapa oli kiire. Lääkärikin joutui kiiruhtamaan juoksujalkaa ehtiäkseen äitisi avuksi.
Marcus heijasi hiljaa pientä poikaansa. Hän oli vaatinut saada ehdottomasti itse laittaa vauvan nukkumaan.

Herttua Robert Von Strauss.

  -No niin, kauniita unia, rakas poikani.
Marcus laski Robertin varovasti kehtoon ja valvoi kehdon vierellä niin kauan, että vauva lopulta nukahti.

***

Annasta oli mukavaa päästä hoitamaan taas pientä lasta. Herttuaparin muiden lasten ollessa jo niin isoja, Anna saattoi keskittyä pienen Robertin hoivaamiseen, muiden palvelijattaren töidensä ohessa.

-Noin! Nyt on pikkuherralla taas puhtaat vaipat.
Aivan kuin kiitokseksi, pieni vauva soi hoitajalleen suloisen, veitikkamaisen hymyn.
-Olet sinä kyllä melkoinen söpöliini. Toivottavasti Luoja suo minullekin joskus oman pienokaisen. Ehkä Benjaminin kanssa...

Illalla, aivan kuten monena iltana ennen sitä, Benjamin puikahti salaa katsomaan Annaa. Anna inhosi salaisia tapaamisia mutta Benjaminin mielestä heidän oli paras pitää asia toistaiseksi salassa. Enhän minä halua sinun pilaavan mainettasi minun takiani, mies oli monesti sanonut.

Sinä iltana Anna oli viimein kerännyt kaiken rohkeutensa ja tunnustanut Benjaminille rakastavansa miestä suunnattomasti. Benjamin ei vastannut mitään, hymyili vain ja veti Annan syliinsä.

 
Sen jälkeen Anna ei pystynyt enää vastustelemaan. Hän halusi olla Benjaminin kokonaan. Mies oli saanut jo hänen sydämensä, nyt tämä saisi hänen kehonsa. Anna tiesi tekevänsä väärin, tämä oli syntiä. Mutta miten mikään näin ihana, voi olla syntiä?

***

-Jännittääkö?
-Hmm, eipä oikeastaan,
Forbes vastasi ja jatkoi seuraavan siirtonsa pohtimista.

Pieni jännitys kuitenkin kutitti pojan vatsanpohjaa, kun hän näki muiden aatelisten ja kuningasperheen saapuvan.

He tulivat juhlistamaan Von Straussien tulevan perijän, nuoren herttua Forbesin, syntymäpäivää.

Kuningatar iloitsi villisti parhaan ystävättärensä pojan kasvusta.

Keksittyään mitä toivoi...

<

...Forbes sai puhallettua kaikki kynttilät ja kasvoi teiniksi.

Herttua Forbes Von Strauss.

Aatelismiehet suuntasivat kahvittelun jälkeen ulos terassille koittamaan onneaan shakinpeluussa.

Helena taas kokosi aatelisnaiset salongin puolelle juomaan vähän teetä ja vaihtamaan uusimpia juoruja.

 Rebecca ja Forbes passitettiin molemmat läksyvihkojen kimppuun pois aikuisten tieltä.

***

Anna oli siivoamassa juhlien jälkiä, kun hänelle iski voimakas pahoinvoinnin tunne. Pahoinvointia oli jatkunut jo pidempään ja naisella oli vahva aavistus siitä, mikä häntä oikein vaivasi...

Benjamin oli ottanut Annaan etäisyyttä ja kun Anna oli pyytänyt miestä tulemaan luokseen, tämä oli suostunut selvästi ärtyneenä. Benjaminin saavuttua, Anna kertoi tälle suuren uutisen, odottaen miehen sulavan suureen hymyyn, vannovan ikuista rakkautta ja kosivan häntä. Sen sijaan:
-Tuon takiako sinä pakotit minut tulemaan tänne! Miksi minua kiinnostaisi jonkun pahaisen piian äpärä!?

-Mutta... mutta... lapsihan on sinun.
Benjamin naurahti pilkallisesti vastaukseksi.
-Mitä sinä oikein kuvittelet? Mehän vain pidettiin hiukan hauskaa, olisit pitänyt parempaa huolta niin tuota ongelmaa ei olisi olemassakaan. Luuletko sinä, että minä otan äpäräsi kontolleni, kun minulla odottaa kotona vaimo ja viisi nälkäistä lasta ruokittavana.

-Ja sitä paitsi, niin auliistihan sinä minulle jalkasi levitit, niin mistä minä tiedän edes onko kakara minun. Sehän voi olla kenen tahansa. Älä enää ota yhteyttä minuun, omapa on ongelmasi.

Anna ei pystynyt sanomaan enää mitään. Mies, jota hän oli rakastanut, mies, jolle hän oli antanut itsensä, sielunsa ja ruumiinsa, olikin vain pelkkä petturi ja huijari. Hän oli ollut vain leikkikalu, jonka mies oli heittänyt nurkkaan kyllästyttyään.

  Niine hyvineen Benjamin lähti takaisin kotiinsa, jättäen murtuneen Annan kuistille itkemään lohduttomasti. Voi, jos voisinkin perua kaiken! Tein syntiä ja tämä taakka on oleva palkkani. Voi Luoja, anna minulle anteeksi kaikki syntiset tekoni ja anna minulle voimaa kestää tuleva...

***

Anna oli yrittänyt peitellä kasvavaa vatsaansa ja yhä pahenevia pahoinvointikohtauksiaan parhaansa mukaan, mutta Helena oli vaistonnut jonkin olevan pielessä. Sinä kauniina iltapäivänä, Helena päätti viimein ottaa asian puheeksi. Toivottavasti epäilykseni osoittautuvat vääriksi, hän huokaisi mielessään.

Helena ei uskonut minkäänlaiseen kiertelyyn vaan kysyi palvelijattareltaan suoraan:
-Anna, odotatko sinä lasta?

Anna hätkähti herttuattaren suoraa kysymystä. Kyyneleet silmiinsä tulvahtaen hän vain nyökkäsi vastaukseksi.

Helena huokaisi, selvästi palvelijattareensa pettyneenä.
-Olen kovin pettynyt sinuun, Anna. Luulin sinun ymmärtäneen, että asemassasi herttuan palvelijattarena et voi joutua mihinkään kiusalliseen tilanteeseen. Olen pahoillani, mutta meidän on annettava sinun lähteä. Tilasi ei tuo häpeää vain sinulle mutta myös herttualle. On paras, että keräät tavarasi ja etsit itsellesi uuden paikan.

-Olkaa niin kiltti, rouva! Minulla ei ole mitään muuta paikkaa mihin mennä! Kukaan ei ota palvelukseensa minua, joudun kadulle! Olkaa niin kiltti! Lupaan, lupaan tehdä työni hyvin eikä lapsesta koidu teille mitään harmia! Olkaa niin ystävällinen, älkää pakottako minua lähtemään!

Sillä samalla hetkellä Forbes ilmestyi huoneeseen. Poika oli sattumalta ollut viereisessä huoneessa ja hän oli kuunnellut koko keskustelun.
-Äiti, minä en voi antaa sinun tehdä tätä.

-Poikakulta, tämä on aikuisten välinen asia. Anna ei voi mitenkään jatkaa perheemme palveluksessa, varsinkaan tuossa tilassa.

-Minä en voi sallia tätä. Anna on hoitanut meitä kaikkia ja hän on ollut mitä rakastavin hoitaja. Pienimmäiset murtuvat, varsinkin pikku Robert, jos Anna lähtee. Olen ehkä vielä nuori, mutta olen myös tuleva herttua ja isäni perijä ja sanallani on jo painoa. Annan pitää saada pitää työnsä.
Helena katsoi poikaansa, joka tuijotti uhmakkaasti äitiään silmiin. Helenan oli vaikea piilottaa pientä hymyä, joka meinasi karata hänen huuliltaan. Hän oli niin kovin ylpeä pojastaan, joka jo nyt osoitti niitä luonteenpiirteitä, joita tulevana sukunsa päänä tarvitsee.
-Hyvä on. Anna saa jäädä. Mutta odotan, että teet työsi samoin kuten ennenkin etkä laiskottele. Jos näen sinun laiskottelevan tai huomaan, että teet työsi huonosti, saat lähteä. Silloin ei edes poikani voi pyörtää päätöstäni.

-Kiitos, rouva, kiitos. Lupaan, että teen työni huolellisesti ja jopa paremmin kuin ennen. En tule tuottamaan teille tai herttualle enää tämän enempää häpeää.
Forbes hymyili äidilleen Annan takana, kiitollisena äitinsä päätöksestä.

  Helena vain nyökkäsi ja poistui.
-Kiitos, Forbes. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman apuasi. Minä ja lapsi olisimme nyt ilman kattoa päämme päällä.
Anna halasi kiitollisena vanhaa hoidokkiaan.
-Sinä pidit minusta huolta, kun olin pieni. Tämä oli minun ja sisarusteni kiitollisuudenosoitus kaikesta siitä, mitä olet vuoksemme tehnyt.

***

Aika kului kuin kiitämällä ja pian koko Von Straussien perhe kokoontui juhlistamaan lapsista nuorimman, Robertin, ensimmäistä syntymäpäivää.

Robert katsoi lumoutuneena kakun kynttilöitä, jotka lepattaen sammuivat isän niitä puhaltaessa.

Herttua Robert Von Strauss.

Anna oli pitänyt herttuattarelle antamansa lupauksen ja työskenteli ahkerana, antamatta yhä kasvavan vatsansa olla työn tekemisen tiellä.

  Annan tunteet sisällään kasvavaan lapseen olivat ristiriitaiset. Toisaalta hän jo odotti sitä, kun saisi pidellä omaa lastaan ensi kertaa sylissään. Toisaalta hän tunsi edelleen kovaa syyllisyyttä omasta heikkoudestaan ja hän piti lasta rangaistuksena pahoista teoistaan. Viikottaiset torikäynnit, joita Anna oli ennen aina odottanut, olivat muodostuneet hyvin kamaliksi ja tuskaisiksi hetkiksi. Vaikka nainen oli kuinka peitellyt kasvavaa vatsaansa, oli huhu herttuan palvelijattaren äpärälapsesta jo kiirinyt pitkin kyliä. Anna sai jokaisella torikäynnillä varautua pitkiin katseisiin, nuoremmat naiset liimautuivat kiinni puolisoihinsa, aivan kuin Anna voisi varastaa heidät, vanhemmat naiset sylkivät häntä kohti, kiroten huoraa, joka kantoi äpärää saastuneessa kohdussaan. Torikäynneistä oli tullut niin painajaismaisia, että päästyään takaisin kotiin, Anna lukittautui omaan pieneen asuntoonsa, itkemään kurjaa kohtaloaan ja toivomaan Luojalta armahdusta, itselleen ja pienokaiselleen.

***

Helenalla oli vierailultaan kuningattaren luona hyviä uutisia: kuningas oli suostunut kruununprinssin ja Rebeccan väliseen avioliittoon. Marcus ilahtui uutisen kuullessaan.
-Loistavaa! Minä tiesin, että saat ylipuhuttua kuningattaren. Kunhan Rebecca nai kruununprinssin, on sukumme valta täällä varmistettu taas vuosikausiksi eteenpäin.

  Rebecca ei tiennyt mitään vanhempiensa suunnitelmista, hän vain eli huoletonna lapsuuttaan. Mitenkään ei hän voinut aavistaa astuvansa joku päivä Greengrassin valtaistuimelle.

*****     *****     *****     *****     *****

Seuraavassa osassa:



  *****     *****     *****     *****     *****

Tähän jätämme herttuaperheen tällä kertaa. Seuraavassa osassa päästään seuraamaan markiisiperheen elämää.

Toivottavasti kukaan ei pahemmin järkyttynyt, kun päätin ottaa Benjaminin Annan lapsen isäksi ;) Annalle oli yllättävän vaikea löytää sopivaa kumppania ja lopulta otin sitten Benjaminin, jonka kanssa Annalla oli muistaakseni pari salamaa. Myös uudet perheet vilahtivat osassa, heistä tarkemmin sitten perheiden omissa osissa. Miltäs uudet hahmot näyttivät näin pikavilaukselta?

Muistattehan kommentoida, olen aika huono kommentteihin vastaaja mutta jokainen kommentti ilahduttaa suuresti ja motivoi minua jatkamaan tarinan kirjoittamista. Aina on mukava tietää, että kirjoituksilleni löytyy lukijoita :)

:lla Amber

Edellisessä osassa:

 

Mutta samalle illalle Charles sai vielä puhelun. Kiihtynyt miesääni puhui Charlesille. - Teidän on pakko tulla… seuraukset voivat olla vakavat… ilman apuanne… - Minä tulen. Charles sanoi huokaisten. Hän ei olisi halunnut jättää raskaana olevaa vaimoaan mutta valtakunta tarvitsi kuningastaan.

 

Charles istuutui nojatuolille miettiväisenä. Mirabella käveli ohitse ja Charles väänsi huulilleen tekohymyn jottei nainen huomaisi minkään olevan vialla. Hän ei halunnut kertoa vaimolleen vielä mitään, Mirabella huolestuisi vain turhaan. Toivottavasti Mira pärjää ilman minua, kun huomenna lähden, en tiedä milloin palaan.

*****          *****         ****           *****            *****

Charles oli herännyt jo varhain. Mies meni parvekkeelle katsomaan kuinka aamuauringon ensimmäiset säteet valaisivat Greengrassin. Charles huokaisi, hän ei tiennyt kuinka kauan siihen menisi ennen kuin hän voisi taas ihailla tuota luonnon taideteosta.
-Charlie... Mies hätkähti ja kääntyi katsomaan vaimoaan, joka haukotteli raukean näköisenä, silitellen hajamielisesti pyöristynyttä vatsaansa.
-Mirabella... mennään sisälle. Minulla on sinulle kerrottavaa.

-Mikä hätänä rakas? Olet kovin huolestuneen näköinen.
-Mira, sain eilen illalla huolestuttavan puhelun. Kapina- aalto uhkaa levitä ja minua pyydettiin johtamaan neuvotteluja kapinajohtajien kanssa.
-Mutta Charlie.. Etkö voi lähettää jotain muuta tilallesi? Miten minä pärjään ilman sinua? Vauvakin syntyy kohta.
Charles huokaisi syvään.
-Olen pahoillani Mirabella mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos emme saa sopua syntymään, on tiedossa sota ja valtakuntamme on vaarassa. Vaikka en haluaisi erota sinusta hetkeksikään, valtakuntani kaipaa kuningastaan. Ymmäräthän, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mirabella huokaisi ja painoi päänsä miehensä olkapäätä vasten.
-Ymmärränhän minä. Se on sinun tehtäväsi.

Charles ja Mirabella istuivat sohvalla hiljaa sylikkäin, kunnes kaappikellon ääni havahdutti heidät.
-Minun on mentävä rakas. Vaunut tulevat pian.
-Pidä huolta itsestäsi.
-Lupaan sen.
Charles kumartui Mirabellan vatsan ylle ja silitteli sitä hellästi.
-Pitäkää te huolta toisistanne siihen asti että palaan. Jos kaikki menee hyvin, ehdin palata ennen kuin synnytät.
Charles suuteli vaimoaan hyvästiksi ennen kuin suuntasi askeleensa alakertaan.

Charlesilla oli vielä asiaa Sofialle ja kuningas löysikin palvelijattarensa keittiöstä aamiaista tekemässä. Hän kertoi naiselle lyhyesti tilanteiden saaman käänteen.
-Sofia, haluan että pidät huolta kuningattaresta siihen asti että palaan. Hän on hyvin herkässä tilassa ja minä pelkään että hän ottaa lähtöni hyvinkin raskaasti.

-Minä lupaan pitää kuningattaresta hyvää huolta, teidän ylhäisyytenne. Sofia niiasi kuninkaalle.
-Hyvä, voin siis lähteä hyvin mielin.

Pian vaunut ilmestyivätkin palatsin eteen. Vaunuista ilmestyi lakeija, joka aukoi ovet Charlesille. Mies kääntyi vielä katsomaan palatsia ennen kuin hevosten vetämä vaunu lähti kohti tuntematonta päämääräänsä.

 -Pidä huolta itsestäsi, Charlie. Mirabella oli tullut ikkunaan katsomaan, kuinka vaunu katosi kauas horisonttiin. Vaikka Charles oli sanonutkin pärjäävänsä, naisen mieli täyttyi pelosta ja synkistä kuvista. Mitä jos hän ei palaakaan? Mitä jos Charlie ei tule enää koskaan takaisin?

***

Mirabella istui yksin miehensä hiljaisessa työhuoneessa. Hän oli aikonut kuluttaa aikaansa käymällä läpi kirjeenvaihtoaan mutta taaskaan hän ei saanut mitään aikaiseksi. Mirabella kaipasi ja ikävöi niin kovin aviomiestään.

Ruokakaan ei maistunut eikä Mirabella nytkään pystynyt syömään kuin vain pari haarukallista.

Jälleen kerran, aivan kuten muina päivinäkin, Mirabella vetäytyi nukkumaan makuuhuoneeseensa. Ainakin unissaan hän sai hetken olla miehensä syleilyssä.

Sofia oli hyvin huolissaan emäntänsä voinnista. Kuningatar vain nukkuu ja nukkuu, se ei voi olla hyvästä vauvalle. Minun täytyy pyytää lääkäri MacDermottia tulemaan tänne mahdollisimman pian.

Sofia ei kuitenkaan ehtinyt kutsua lääkäriä paikalle. Seuraavana aamuna tullessaan laittamaan kuningattarelle aamiaista, Sofia löysi tämän tajuttomana lattialla.

  Lääkäri kutsuttiin paikalle välittömästi. Kaikeksi onneksi sekä kuningatar että vauva selvisivät onnettomuudesta säikähdyksellä. Ennenaikaisen synnytyksen pelossa Mirabella kuitenkin määrättiin vuodelepoon raskauden loppuun asti. Ajatus monen kuukauden vuodelevosta ei Mirabellaa houkutellut mutta hän olisi ollut valmis suostumaan vaikka mihin pelastaakseen syntymättömän lapsensa.

***

Vuodelevon ansiosta Mirabellan raskaus oli edennyt jo kahdeksannelle kuukaudelle. Lääkäri oli tutkinut kuningattaren säännöllisesti ja oli varma että synnytys olisi odotusten mukaisesti vielä kaukana. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan.

Häntä oli supistellut koko päivän. Kivut olivat menneet aina ohitse eikä hän ollut osannut kuvitellakaan että synnytys oli jo käynnistynyt. Mirabella oli ajatellut kävellä vähän, ei kai pienestä verryttelystä vaaraakaan ole? Mirabella ei saanut otettua askeltakaan kun kivut palasivat, tällä kertaa voimakkaampina kuin ennen.
-Voi ei.. eieiei.... Ei se vielä voi tulla..se on liian aikaisin! Apua... auttakaa! Lapseni... lapseni!

Kivut voimistuivat ja yhtäkkiä Mirabella tunsi lämpimän nesteen valuvan reidellään. Enää sitä ei voinut pidätellä, lapsi oli tulossa.

  Sofia oli onneksi kuullut Mirabellan hätäisen huudon ja nähtyään että synnytys oli käynnistynyt, nainen ei epäröinyt vaan lähti saman tien juosten hakemaan lääkäriä.  Toivottavasti herra MacDermott saa pelastettua lapsen, en tiedä selviääkö rouva jos jotain pahaa tapahtuu...

***

   Sofia katsoi hymyillen pientä lasta sylissään, joka keskittyneen näköisesti joi maitoa pienestä pullostaan. Poika oli kasvanut reippaasti vaikka vielä olikin vähän heiveröisen oloinen.
-Sinusta tulee joku päivä vielä hyvä kuningas, Sofia kuiskasi pienelle suojatilleen.

Isänsä silmien värin perinyt kruununprinssi William Greengrass.

-Oi, täälläkö se äidin kullannuppu oikein oli? Olisit vain herättänyt minut, Sofia.
-Anteeksi rouva mutta ajattelin että tarvitsisitte unta, valvoitte viime yönkin prinssiä hoitaen. Me pärjäsimme Williamin kanssa oikein hyvin. Hän on juuri syönyt ja ajattelin laittaa hänet päiväunille.
-Kiitos Sofia, mutta emmeköhän me pärjää Willin kanssa nyt ihan kahdestaan.
-Kyllä, rouva. Sofia niiasi ja poistui alakertaan muihin töihinsä.

  Mirabella painoi hellästi poikansa rintaansa vasten. Heiveröisenä syntynyt pikku William oli syntymästään asti ollut äitinsä silmäterä. Mirabella tunsi syyllisyyttä poikansa ennenaikaisesta syntymästä eikä aikonut antaa tälle tapahtua enää mitään pahaa. Vastoin kaikkia aatelisnaisten tapoja, Mirabella oli jopa hoitanut poikaansa, syöttänyt ja vaihtanut tämän vaipat. Vaikka Sofia olikin Willin hoitaja, halusi Mirabella hoitaa poikaansa mahdollisimman paljon itse.

 

  Mirabella heijasi pientä poikaansa ja lauloi tälle vanhaa tuutulaulua, jonka oli omalta hoitajaltaan lapsena oppinut. Kun William vihdoin nukahti, Mirabella laski hellästi pojan tämän pieneen kehtoon. Mirabella katseli nukkuvaa poikaansa pitkään ja silitti tämän pehmeää poskea. Olisipa Charlie täällä, nainen ajatteli ja tunsi kurkkunsa kurtistuvan.

***

 

Williamin nukkuessa Mirabella vietti aikaansa pianon ääressä tai kutsui aatelisrouvia palatsiin teekutsuille.

Williamin syntymän jälkeen Mirabella oli piristynyt huimasti eikä vajonnut enää masennukseen vaikka ikävöikin miestään kovin. Pieni Will oli tuonut taas ilon naisen sydämeen ja hymyn tämän huulille.

Vaikka Mirabella nauttikin vieraiden viihdyttämisestä, eniten hän nautti kun sai viettää aikaansa rakkaan poikansa kanssa. Lääkäri oli ollut erittäin tyytyväinen kruununprinssin kasvuun ja tämän mukaan poika saisi pian ikätoverinsa kiinni kehityksessä. Mirabella oli haltioissaan kuullessaan asian, hän oli ollut niin kovin huolissaan että ennenaikainen syntymä olisi aiheuttanut jotain ikävää hänen pienelle pojalleen.

  -Tulisipa isä pian kotiin, hänen pitäisi nähdä kuinka suloinen poika meille on syntynyt.
Mitähän MIrabella olisi sanonut, jos olisi tiennyt että hänen toiveensa toteutuisi vielä samana iltana.

***

 Yö oli jo saapunut Greengrassiin. Vain pöllöjen vaimea huhuilu katkaisi hiljaisuuden. Yhtäkkiä tummat vaunut ilmestyivät ja ajoivat palatsin eteen. Yksi mies nousi ääneti vaunuista, nyökkäsi kiitoksen ajurille ja suuntasi askeleensa taloa kohti.

 Mies koputti vaimeasti oveen ja hetken odotuksen jälkeen palvelijatar ilmestyi haukotellen avaamaan ovea. Nainen hengähti hämmästyksestä nähdessään tulijan ja niiasi syvään. Mies vain hymyili ja pahoitteli että oli herättänyt Sofian unestaan.

 Noustessaan portaita hän kuuli yläkerrassa askeleita. Hyvä, hän on hereillä.

Mirabella oli ollut aikeissa mennä nukkumaan, kun lastenhuoneesta kuulunut itku oli havahduttanut naisen. Hän riensi saman tien poikansa luo ja nostettuaan vauvan kehdosta, hän kuuli takanaan askeleita. Mirabellan ei edes tarvinnut kääntyä katsomaan kuka tulija oli sillä hän tiesi, hän tiesi heti kuka tämä oli.
-Isä on tullut kotiin, Mirabella sanoi pojalleen ja suukotti tämän otsaa.



-Tervetuloa kotiin, rakas. Tule katsomaan poikaasi. Hänen nimensä on William, aivan kuten suunnittelimme.
-Hänellä on minun silmäni, mies henkäisi tultuaan lähemmäksi katsomaan poikaansa.
-Haluatko ottaa hänet syliin?
Charles nyökkäsi ja Mirabella ojensi pojan isälleen. Isä ja poika katsoivat toisiaan uteliaina, Mirabellan sydän paisui onnesta hänen katsellessaan näitä kahta. Vihdoin perheeni on koossa.

 Laitettuaan Willin takaisin kehtoonsa, Charles sai vihdoin ja viimein painaa rakkaan vaimonsa syliinsä.
-Minulla on ollut niin ikävä, olin tulla hulluksi siellä kun en voinut nähdä sinua.
-Nyt meillä on koko loppuelämämme aikaa, enää emme eroa toisistamme, Mirabella sanoi ja suuteli hellästi miestään.

 Enempää ei tarvinnut sanoa. Charles otti Mirabellan syliinsä ja kantoi tämän heidän makuukamariinsa.

 Siellä he saattoivat vihdoinkin kuroa kiinni kaiken menetetyn ajan.

-Minä rakastan sinua.
-Ja minä rakastan sinua, olivat viimeiset sanat, jotka he toisilleen sinä yönä lausuivat ennen kuin nukahtivat sylikkäin.

***

Charlesin ja muiden lähimaiden hallitsijoiden onnistuneiden neuvottelujen ansiosta, kapinajohtajat saatiin suostumaan uuteen sopimukseen ja rauha vallitsi viimein.  Mirabellakin sai hyviä uutisia, hänen vanhempansa olivat saaneet palata takaisin valtakuntaansa, joskin hänen isoveljensä ottaisi nyt kuninkaan viitan harteilleen.

Charlesin paluun jälkeen aika kului kuin siivillä. Onneksi markiisi oli tehnyt hyvin työnsä toimiessaan kuninkaan sijaisena ja Charles sai palata johtamaan edelleen hyvinvoivaa valtakuntaa. Valtakunnan asiat veivät miehen aikaa, kuten aina ennenkin, mutta muuten hän omistautui täysin vaimolleen ja pienelle pojalleen.

Pian koko valtakunnassa juhlittiin pienen kruununprinssin ensimmäistä syntymäpäivää. Kaikki kansalaiset saivat juhlan kunniaksi vapaapäivän ja koko maan oli vallannut iloinen juhlamieli. Monessakin kievarissa kippisteltiin nuoren prinssin kunniaksi. Aateliset taas olivat kokoontuneet palatsiin juhlimaan Williamin syntymäpäiviä. Iloinen juhlamieli vallitsi täälläkin kaikkien kokoontuessa katsomaan kynttilöiden puhaltamista.

Charles oli saanut kunnian auttaa pienen poikansa seuraavaan elämänvaiheeseen.

Kruununprinssi William Greengrass.

Juhlien jatkuttua koko päivän, Charles kokosi miehet työhuoneeseensa juomaan hieman sherrya ja pelaamaan erän shakkia, Mirabellan ja aatelisrouvien jäädessä saliin juomaan teetä ja maistelemaan Sofian tekemiä herkullisia leipomuksia.



  Jossain vaiheessa iltaa, Helena huomasi tilaisuutensa tulleen ja veti Mirabellan eroon muusta seurueesta.
-Hmm, Mirabella- hyvä, oletko muistanut ehdotukseni? Tytärtäni parempaa morsianta ette varmasti kruununprinssille löydä.

-Olen pahoillani Helena, Nämä viime viikot ovat menneet niin nopeasti etten vain ole yksinkertaisesti muistanut ottaa asiaa puheeksi kuninkaan kanssa. Mutta lupaan, että puhun Charlesille asiasta vielä tänään. Minusta olisi niin hienoa saada tyttäresi miniäkseni.
-Loistavaa! Helena huudahti ilahtuneesti.

  -Olet rakkain ystäväni täällä, eikä mikään ilahduttaisi minua suuremmin kuin liittää sukumme yhteen. Olen varma että kunigas suostuu tähän, varsinkin kun hän näkee kuinka onnelliseksi tämä liitto minut tekisi.

***

Illalla koitti viimein kauan odotettu hetki. Simit olivat pakkautuneet katsomaan, kun kunigasperhe toi viimein kruununprinssin ensimmäistä kertaa tervehtimään tulevia alamaisiaan.

-Kauan eläköön kuningas! Kauan eläköön!
Kuningas asteli hymyillen parvekkeelle ihmisten iloisten huutojen saattelemana. Charlesia jännitti miten William reagoi ihmisten juhlintaan, hän itse muisti kuinka oli pienenä poikana pelännyt valtavaa väentungosta.

-Kauan eläköön kuningatar! Kauan eläköön!
Huuto vain yltyi Mirabellan ilmestyessä parvekkeelle kruununprinssi sylissään. Tottuneesti hän vilkutti kansalle ja hymyili nähdessään kuinka moni oli tullut tervehtimään hänen poikaansa.

-Kauan eläköön prinssi William! Hip hip hurraa! Hip hip hurraa! Hip hip hurraa!
Charlesin pelot osoittautuivat turhiksi. Will ei pelännyt ollenkaan juhlintaa vaan katseli uteliaana iloisia simejä ja väläytti näille jopa suloisen hymyn, mikä sai juhlijat vaan innostumaan entistä enemmän. Tuleva kuningas oli sulattanut alamaistensa sydämet.

  Kun pakolliset juhlatoimet oli suoritettu, sai päivänsankari viimein palata lempilelujensa ääreen.

***

 

Aivan kuten Helenalle lupasi, Mirabella otti poikansa ja nuoren herttuattaren avioliiton puheeksi miehensä kanssa. Charles ei aluksi lämmennyt vaimonsa ehdotukselle, sillä mies ei juuri pitänyt herttua Von Straussista.

-Mutta minä näen kuinka tärkeä asia tämä on sinulle ja kaiken kokemamme jälkeen haluan vain tehdä sinut onnelliseksi, joten hyvä on. Minä suostun siihen, että naitamme Williamin Von Straussien tyttären kanssa.

-Voi ihanaa Charlie! Kiitoskiitoskiitos!
-Hmm, kai sinä palkitset minut jotenkin? Charles sanoi kujeillen ja veti vaimonsa syliinsä.

  -Tietenkin, Mirabella vastasi hymyillen ja painoi suudelman miehensä huulille.

***

 

Vain muutama kuukausi Charlesin paluun jälkeen MIrabella alkoi odottaa perheeseen uutta pienokaista. Williamin ennenaikainen syntymä kummitteli naisen mielessä mutta tohtorin vakuutettua ettei mikään viitannut siihen että tämäkin lapsi syntyisi aikaisin, uskalsi Mirabella rentoutua ja nauttia raskaudestaan.

Charles halusi viettää mahdollisimman paljon aikaa poikansa kanssa. Hän tiesi että nämä vuodet kun lapset olivat pieniä, menisivät nopeasti, joten mies päätti ottaa jokaisesta hetkestä, jonka lastensa kanssa sai viettää, kaiken irti.

Leikkien lomassa Charles myös opetti Willille elämässä tärkeitä taitoja. Mies oli kovin otettu, kun Williamin ensimmäinen sana oli "Isi". Hän oli pelännyt, ettei pystyisi luomaan poikaansa tiivistä suhdetta, oltuaan poissa niin kauan tämän ollessa vauva mutta tämä pelko oli Charlesin iloksi osoittautunut turhaksi. William oli kovin kiintynyt molempiin vanhempiinsa.

 
 

Puheopinnoista siirryttiin luontevasti kävelyn opettelemiseen. William oli nokkela ja oppi tämänkin taidon nopeasti. Charles oli erittäin ylpeä pienestä pojastaan ja oli varma, että tästä tulisi vielä aikanaan loistava hallitsija.

Charles oli ollut erittäin innoissaan Mirabellan kerrottua toisesta lapsesta. Mies ei ollut saanut olla vaimonsa rinnalla tämän ollessa viimeksi raskaana mutta nyt he saisivat jakaa tämän ilon yhdessä.

  Mirabellasta oli ihana nähdä kuinka innoissaan Charlie oli toisesta lapsesta. Nyt hänkin osasi nauttia tilanteesta, kun sai jakaa kaiken rakkaan miehensä kanssa.

***

 

Vaikka kasvava lapsi hänen sisällään valtasi Mirabellan ajatukset, ei tämä ollut unohtanut rakasta poikaansa. Mirabella yritti hoitaa poikaansa mahdollisimman paljon itse mutta uusi raskaus vei niin paljon hänen voimiaan, että hänen oli viimein ollut pakko antaa Sofian hoitaa Willia. Iltaisin Mirabella kuitenkin halusi välttämättä itse nukuttaa poikansa, joka aina nukahti tyytyväisenä kuunnellessaan äitinsä laulamaa tuutulaulua.

Uusi raskaus ja pienen Willin hoitaminen olivat täyttäneet kuningattaren elämän niin ettei tämä ollut muistanut kertoa herttuatar Von Straussille hyviä uutisia. Muistettuaan tämän, Mirabella kutsui ystävättärensä saman tien luokseen. 

Helenan kasvoille levisi valtava hymy, kun hän sai kuulla että hänen ja herttuan tyttärestä tulisi joku päivä Greengrassin seuraava kuningatar. Naiset sopivat, että lasten kasvettua isommiksi olisi hyvä hetki tutustuttaa heidät toisiinsa.

Molemmat olivat innoissaan asiasta ja suunnittelivat jo kovin lastensa häitä ja miettivät kuinka suloisia lastenlapsia oikein tulisivat saamaan.

Kun tärkeimmät asiat oli saatu puhuttua, riitti aatelisnaisilla aikaa hieman juoruiluun. Monet heidän kuulemistaan juoruista liittyivät Greengrassin aatelisrouvien uuteen tulokkaaseen, paronitar Selfrichiin. Varsinkin naisen kyseenalaisista syntyjuurista oli tullut mehukas juoruilun aihe rouvien keskuudessa.

  Lopulta Helenan oli palattava takaisin kotiinsa ja naiset halasivat lämpimästi hyvästiksi.

***

 

Sofia oli herännyt sinä aamuna jo varhain ehtiäkseen laittautua päivää varten. Jännitys kupli naisen sisällä ja sai tämän posket punoittamaan. En malta odottaa, että saan taas nähdä hänet!

Kuningasperheessäkin elettiin jännittäviä hetkiä. Mirabellan raskaus oli edennyt loppuvaiheeseen ja lääkärin mukaan kuningatar saattaisi synnyttää hetkenä minä hyvänsä.

Kuningas malttoi tuskin odottaa toisen lapsensa syntymistä. Nyt hän voisi olla lapsensa luona tämän ensihetkistä saakka, toisin kuin Williamin kanssa.

Mirabellakin odotteli innokkaasti uutta pienokaista. William oli jo iso poika eikä tarvinnut enää äitinsä huolenpitoa yhtä paljon. Mirabellasta oli ihanaa päästä taas hoitamaan pientä vastasyntynyttä.

-Matt! Tule keittiöön! Tein tänne sinulle vähän purtavaa!
Sofia katsoi ovella kun Matthew Parker asteli keittiöön johtavaa portaikkoa kohti. Minä elän näitä päiviä varten, hän ajatteli johdattaessaan Matthewn keittiöön.

Sofia oli rakastunut Mattiin heti ensimmäisellä kerralla, kun oli nähnyt tämän hoitamassa palatsin valtavia puutarhoja. Sen jälkeen hän ei ollut toivonut mitään muuta maailmassa kuin että saisi olla miehen oma. Valitettavasti, Matthew oli ollut onnellisesti naimisissa Rebeccansa kanssa mutta sekään ei ollut sammuttanut naisen palavaa rakkautta miestä kohtaan.

Sofia oli jo tyytynyt rakastamaan miestä kaukaa, kunnes oli kuullut Parkereita kohdanneesta surusta. Matthew oli jo kauan ennen sitä ystävystynyt palvelijattaren kanssa ja nyt tästä oli tullut miehelle tämän läheisin ystävä, ainoa tuki ja turva Rebeccan vieraantuessa miehestään päivä päivältä enemmän ja enemmän. Sofia oli tyytynyt esittämään hyvän ystävän roolia, vaikka mietti koko ajan miten saisi miehen omakseen.

-Kiitos taas kaikesta, Sofia. Onneksi jaksat kuunnella minua, ilman sinua olisin tullut hulluksi.
Matthew sanoi ja halasi ystäväänsä.

   Älä päästä irti. Älä päästä irti. Minä rakastan sinua. Pidä minusta kiinni, suutele minua, ota minut omaksesi. Mikset sinä huomaa että haluan vain sinut? Rakastan vain sinua. Tekisin sinut onnelliseksi. Synnyttäisin lapsesi, rakastaisin. Mikset sinä huomaa minua?

***

 

Sinä yönä, aivan kuten öinä ennen sitä ja tulevinakin öinä, Sofia näki unta rakkaasta Mattistaan. Unissaan nainen sai viimeinkin haluamansa, hän sai olla miehen rinnalla, tämän omana, tämän vaimona.

Sinä yönä Sofian unet katkaistiin kuitenkin lyhyeen. Mirabellan synnytys oli käynnistynyt ja palvelijattaren oli kiiruhdettava hakemaan tohtoria kuningattaren avuksi.

Lääkäri MacDermott oli ensi töikseen ajanut kuninkaan saliin odottamaan. Tulevan isän paikka ei todellakaan ole olla täällä haittana, oli tämä sitten kunigas tai ei, lääkäri oli tokaissut ja sulkenut makuukamarin oven Charlesin nenän edestä. Charles kulki salissa levottomasti edes takaisin. Minuutit tuntuivat tunneilta ja tunnit ikuisuudelta eikä mitään näyttänyt tapahtuvan.

Vaikka itse asiassa koko ajan tapahtui jotakin.
-Ponnistakaa Teidän Ylhäisyytenne! Vauvan pää näkyy jo!

  Charles ei ollut varma oliko ehtinyt torkahtaa, kun hän havahtui vauvan itkuun. Charles oli jo menossa kamariin, kun tohtori ilmestyi sieltä käsiään pyyhkien ja samalla nyökäten kuninkaalle hymyillen.



  Ovenraosta Charles ihmetteli maailman suloisinta näkyä. Hänen kaunis vaimonsa piteli sylissään täydellistä, pientä vauvaa. Silloin miehen silmään ilmestyi kuin varkain pieni onnenkyynel.

*****     *****     *****    *****    *****

Seuraavassa osassa:

  *****     *****     *****     *****     *****

Näin alkoi tarinan toinen kierros. Veikkauksia siitä, kumpaa sukupuolta kuningasperheen uusi tulokas oli? Saatiinko Greengrassiin uusi prinssi vai prinsessa? Entäpä Sofia ja tämän kovin yksipuolinen rakkaus Matthewta kohtaan, uskotko että nainen saa haluamansa?

Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia seuraavaa osaa odotellessa. Silloin näemme mitä herttuaperheelle oikein kuuluu.

Muistakaahan kommentoida!

:lla Amber