Von Straussien perhe on asunut Greengrassissa lähestulkoon yhtä pitkään kuin hallitsijasuku Greengrassit. Von Strausseja kutsutaan "kuninkaantekijöiksi" sillä vuosien ja vuosisatojen aikana monen monta tytärtä Von Straussien perheistä on naitettu kuninkaallisille ja aatelisille ympäri maailman. Tämä perhe on tunnettu kunnianhimostaan ja halustaan saada valtaa muttei vastuuta. Ja kuningattaria tekemällä on loistava mahdollisuus juuri tähän.

  Von Straussien nykyinen päämies ja herttua on Marcus Von Strauss. Perheelleen hän on lämmin ja rakastava isä ja aviomies, ulkopuolisille kova ja kylmä, jonka ainoana tavoitteena on saada Von Strauss pitkästä aikaa hallitsemaan Greengrassin valtakuntaa.

  Marcuksen puoliso, Helena Von Strauss. Helena on luonteeltaan yhtä kunnianhimoinen kuin miehensä ja jakaa samanlaiset ajatukset miehensä kanssa. Heidän avioliittonsa on vakaa ja rakastava mutta ennenkaikkea hyvin onnellinen.

  Tässä on Marcuksen ja Helenan esikoinen, tuleva herttua, Forbes Von Strauss.

  Herttuoiden palvelija Anna. Anna on hiljainen ja lapsirakas tyttö, jonka suurin toive olisi saada joku päivä samanlainen söpöläinen kuin Forbes on, itselleenkin.                                                                                                                                   *

  -Istupa Forbes-kulta siinä kiltisti. Sinä olet nyt iso poika ja isot pojathan eivät käytä vaippoja enää, eiväthän? Anna puheli hymyssä suin pojalle, joka katseli hoitajaansa suurilla silmillään.

   Samaan aikaan kartanon olohuoneessa, herttuapari suunnitteli uuden jälkikasvun hankkimista. Marcus oli ollut aina huono tekemään aloitetta joten hän päätti mennä suoraan asiaan. -Helena, meillä on jo perijä mutta tytär, jonka voisimme naittaa aikanaan kruununperilliselle, puuttuu. Minun ei tarvitse tänään olla hovissa, joten mitäs sanoisit jos... kröhöm... menisimme makuuhuoneen puolelle.. Helena katsoi vakavan näköistä miestään hymyillen viekoittelevasti. -Tottakai, siitä onkin aikaa kun me viimeksi... Enempää sanoja ei tarvittu. Marcuskin rentoutui, nousi ylös sohvalta ja ojensi kätensä Helenalle.

    -Juo tästä vähän maitoa niin jaksat taas leikkiä. Anna ojensi tuttipullon Forbesille joka tarttuikin siihen ahnaasti. Anna katsoi hymyillen suojattiaan, voi kuinka suloiselta pikkuinen näyttää!

  Vaikka Von Straussit antoivat monesti muille perheille itsestään kuvan kylminä ja vakavina, kahdenkesken pari antoi tunteidensa näkyä. Helena kihersi miehensä syleilyssä, tuntien Marcuksen käsien liikkeet vartalollaan. Lopulta Helena rutisti miehen tiukasti itseään vasten, painaen suudelman miehen suulle. Hymyssä suin ja käsi kädessä pari käveli portaat ylös omaan makuuhuoneeseensa.

  Toisen lämpimässä syleilyssä oli vain niin ihana olla.

  -Olet sinä niin suloinen, voih, saisimpa minä joskus syleillä näin omaakin lasta. Anna huokaisi haikeana ennen kuin laski päivän leikeistään väsyneen Forbesin kehtoonsa nukkumaan.

  Myöhemmin päivällä Helena, vielä alusvaatteisillaan, kävi katsomassa pientä poikaansa. -Toivottavasti äidillä ja isällä on kohta hyviä uutisia ja saamme sinulle uuden leikkitoverin, ehkäpä yhtä suloisen pikku prinsessan.                                                                                                                                 *

  Anna ei päässyt muilta kiireiltään heti hoitamaan kitisevää taaperoa joten Helena päätti itse yrittää hoitaa lastaan. Kovin kömpelöä se kyllä oli, Helena ei ollut koskaan oppinut kunnolla lastenhoitoa, sehän ei kuulunut aatelisten tehtäviin. Lopulta Forbes oli kuitenkin käytetty potalla ja juotettu tuttipullosta. -Äiti taisi olla tässä paljon kömplömpi kuin Anna, vaan ihan hyvinhän se meiltä sujui eikö? Forbes nyökkäsi äidilleen mikä sai Helenan purskahtamaan onneliseen nauruun.

  Helena sai vaihdettua Forbesin pyjamaan ja laitettua tämän kehtoon päiväunille, kun ikävä pahoinvoinninaalto iski yhtäkkiä. Voisikohan...? Helena ajatteli, rynnäten poikansa huoneesta käsi suun edellä lähimpään kylpyhuoneeseen.

  Siellä vessan luokse kumartuneena Helena oli jo asiasta varma. Samat oireet hänellä oli ollut silloin monta vuotta sitten, kun Forbes oli ilmoittanut olevansa tulossa.

  Jo alkuraskaudesta oli selvää että seuraavat kuukaudet tulisivat olemaan Helenalle rankkoja. Häntä vaivasi jatkuva pahoinvointi ja väsymys, eikä edes pieni ruoanmurunen pysynyt kauaa sisällä, kun vatsaa taas väänsi ja Helenan oli juoksujalkaa kiiruhdettava lähimpään kylpyhuoneeseen. Marcus huolestui, mutta Helena vakuutteli tälle kaiken olevan kunnossa, tämä kaikki vain kuului raskauteen.

 

  Annan päivät kuluivat pitkälti samaa rataa. Forbes piti hänet kiireisenä, poika piti ruokkia, käyttää potalla ja kylvettää. 

  Sitten piti laittaa ruokaa herttuaparille ja samalla ottaa itsekin suuhun jotain.

  Sen jälkeen vuorossa oli kartanon jokapäiväinen siivous.

  Vasta yömyöhään Anna vihdoin sai painaa päänsä tyynyyn ja vaipua ansaitsemaansa yöuneen.                                                                                                                      *

  -Olethan varmasti kunnossa Helena? Vaikka haluankin lapsen niin en mistään hinnasta haluaisi että sinulle kävisi jotain. Minä rakastan sinua niin paljon Helena. Marcus sanoi ja syleili hellästi vaimoaan. -Voi Marcus, minäkin rakastan sinua. Äläkä huoli, tämä kaikki on ihan normaalia. Raskaus ottaa vain vähän enemmän voimille kuin viimeksi, olenhan sentään jo paljon vanhempi kuin silloin, Helena naurahti ja suukotti miestään. -Sinä et ole vanhentunut yhtään, kultaseni. Olet yhtä kaunis nyt kuin silloin ellet kauniimpi, Marcus vastasi vaimolleen hymyillen ja suikkasi vielä toisen suukon vaimonsa lämpimille huulille.

 

  Marcuksella ja Forbesilla oli aina ennen nukkumaanmenoa pieni isä-poika hetki. Forbes rakasti näitä hetkiä, sillä päiväsaikaan isä oli aina kiireinen mutta iltaisin isällä oli aina aikaa pojalleen. -Isän pikku Forbes, kohta sinusta kasvaa iso poika. Ja kohta sinusta kasvaa aikuinen mies ja hoidat sitten raihnaista isääsi eikös vaan? Forbes vain katseli hymyilevää isäänsä ennen kuin kääri pienet kätensä isänsä ympäri pieneen halaukseen.

  Sinä yönä Helena sitten heräsi ja sai raskaudelleen varmistuksen kun hän sai pienen vatsakummun ja vielä antaakseen äidilleen lisävarmistuksen, alkoi pieni vauva potkiskella niin ettei Helena meinannut saada nukutuksi koko yönä.

  Koska Helena ei saanut unta, hän saattoi hoitaa Forbesia ja Anna sai nukkua vähän pidempään. Äidin avustuksella Forbes oppikin pottailun jalon taidon.                                                                                                                             *

  Koska Von Straussien päämääränä oli saada tyttärensä seuraavaksi kuningattareksi, heidän oli tärkeää pitää suhteensa kuninkaallisiin hyvinä. Helena oli päättänyt ystävystyä tulevan kuningattaren kanssa ja omaksi yllätyksekseen hän olikin aidosti ystävystynyt Mirabellan kanssa. Ystävykset olivat yrittäneet tavata toisiaan päivittäin tai jos he eivät ehtineet he puhuivat joka päivä puhelimessa jakaen toisilleen mitättömimmätkin asiat. Muuten Mirabellan päivät kuluivat Forbesia hoitaen, joka oli suunnattoman iloinen kun sai vanhempiensa jakamattoman huomion.

  Helenan synnytys oli taas lähempänä, vatsa kasvoi kasvamistaan ja asukas sen sisällä tuntui villiintyvän päivä päivältä enemmän.

  Raskaus vei kaikki Helenan voimat, alkuraskauden pahoinvointi oli onneksi hellittänyt mutta häntä vaivasi jatkuva väsymys ja nälkä, vaikka Helenasta tuntui että hän ei muutatehnytkään kuin söi ja nukkui. Lopulta vaativa raskaus otti Helenan voimille jo niin paljon että häneen iski lievä hermoromahdus. Onneksi Marucksen hälyyttämä hovilääkäri sai annettua Helenalle oikeat rohdot ja pian nainen oli taas tolpillaan.

  Koska Helenan raskaus oli niin vaativa, Marcus ei halunnut rasittaa häntä syntymäpäiväjuhlilla, joten Forbesin kasvua juhlittiin ihan vain perheen kesken.

  Juuri kasvanut herttua Forbes Von Strauss.

 

  Onniteltuaan pientä poikaansa, Helena meni suoraan nukkumaan. Hovilääkäri oli tutkinut hänet ja todennut että herttuatar voisi synnyttää hetkenä minä hyvänsä joten tämä tarvitsi paljon lepoa jaksaakseen tulevan koitoksen. Perheen miehet sen sijaan menivät vielä pelaamaan erän shakkia, Marcuksen oli aika opettaa Forbesille kaikki tarvittavat taidot joita tämä tarvitsisi pärjätäkseen aikuisena hovin kiemuroissa.

 

  -Paljon onnea, Forbes- herra. Sinä olet nyt iso poika, onneksi olkoon. Annakin ehti onnitella suojattiaan. -Kiitos Anna- neiti, Forbes sanoi ja iski hoitajalleen silmää ennen kuin seurasi isäänsä seuraavalle oppitunnille. Anna hymyili, katsoen pojan perään. Hänestä kasvaa aikanaan varmasti hyvä herttua ja melkoinen hurmuri, uskoisin.

 

  Helena oli herännyt yöllä hirveään nälkään ja oli mennyt katsomaan onko kaapissa mitään syötävää kun viiltävä kipu kulki pitkin hänen vatsaansa. -Aaah, sattuu...ANNAA!!! ANNA TULE AUTTAMAAN! Helena karjui, hän tarvitsisisi apua, vauva oli tulossa.

  Anna kiiruhti katsomaan mikä oli hätänä. -Lapsi syntyy... auuh... juokse ja hae hovilääkäri tänne nyyth..auuh.. Helena vaikersi. Juoksujalkaa, Anna juoksi suoraan hovilääkärin talolle, nopeasti kertoi mikä oli tilanne ja yhdessä he kiiruhtivat takaisin vaikeroivan Helenan luo.

  Yhdessä he auttoivat Helenaa saamaan maailmaan...

  ...pienen mustahiuksisen ja sinisilmäisen tyttölapsen. Vanhempiensa kauan toivoma lady Rebecca Von Strauss.

  -Voi kun sinä olet suloinen, yhtä suloinen kuin isoveljesi vastasyntyneenä. Äidin oma pikku prinsessa.

  Helena ojensi Rebecan Annalle jotta tämä voisi viedä tyttären isälleen näytille ja hän pääsisi hieman jo levähtämään. - Sshh, shh, ei mitään hätää, Anna keinutteli kitisevää vauvaa sylissään ja meni herttuan luokse.

 

  Marcus syleili pientä Rebeccaa, puheli ja leikitti pikkuista. Isä ja tytär ihmettelivät toisiaan, Marcus oli niin onnellinen kummastakin lapsestaan, hänellä oli perijä ja nyt tytär joka aikanaan menisi naimisiin kruununprinssin kanssa, siitä Marcus oli varma. Kuka nyt voisi vastustaa nuita kauniita silmiä!                                                                                                                                                                         *

  -Isä voitko auttaa minua kotitehtävissä? Nuo Franskin kielen tehtävät ovat vain niin vaikeita? -Tottahan toki Forbes. Tiesitkö muuten että minä olen aikanaan nuorena poikana asunut Franskissa? Voi niitä aikoja... Marcus uppoutui muistoihinsa ja Forbesin läksyt olivat jo unohtua. -Isä... ne minun läksyt... - Aa, aivan. Tulehan poika niin minä autan sinua. -Je m'appelle.... Bonjour...Bonsoir... Marcus neuvoi poikaansa joka isänsä innokkaalla avustuksella vihdoin oppi Franskin alkeet.

  -Kiitos isä. Enköhän nyt minä pärjää Franskin kielen tunneilla. -Ole hyvä vaan ja tule aina kysymään neuvoja. Sinullahan on täällä kotona Franskin kielen asiantuntija, Marcus sanoi ja iski vähän silmää pojalleen. Isä ja poika olivat hyvin läheisiä edelleen, Marcus oli hyvillään millainen poika heidän pikkuisesta Forbesista oli kasvanut. Isä halasi poikaansa vielä ennen kuin jätti tämän tekemään loput kotitehtävänsä.

  Helena oli vihdoin toipunut rankasta raskaudestaan ja sai vihdoin vietyä poikansa parturiin ja vaatekauppaan. Tämän näköiseksi Forbes sitten vaatekauppa ja parturi reissun jälkeen tuli.                                                                                                                      *

  - Me olemme isän kanssa nyt muutaman tunnin poissa. Menemme kuninkaan häihin. Sinä olet nyt isäntä talossa ja pidät huolta Rebecasta ja Annasta. - Minä pidän huolen kaikesta äiti. Lupaan sen, Forbes sanoi tomerana. Helena sydän sykähti, hänen oma reipas poikansa! Hymyillen Helena halasi vielä poikaansa -Äidin reipas pikkumies. Sitten Helena kävi katsomassa vielä Rebeccaa. -Isoveli ja Anna pitävät sinusta huolta nyt, olethan sitten kiltti tyttö. Isä ja äiti tulevat kohta takaisin. Helenan sydäntä raastoi, hän ei olisi halunnut jättää pikkuisia mutta Mirabellan häihin oli mentävä. Olihan tämä hänen paras ystävänsä ja lisäksi kohta kuningatar. Ja hän oli herttuatar joten se olisi häpeällistä jos hän ei menisi, vaikka lapsia tulisi kuinka ikävä.

  -Sieltähän se minun kaunottareni saapuukin. Prinsessa ei millään voi näyttää yhtä kauniilta kuin sinä hääpäivänämme, Marcus siveli vaimonsa sileää ja pehmeää poskea. -Voi Marcus, sinäkin olet vain komistunut entisestään. Herttuapari unohti jo melkein koko häät jäätyään kuhertelemaan. Vaivaantunut Anna joutui varovasti muistuttamaan paria että nämä myöhästyvät ja pariskunta lähti kikatellen juoksemaan kyytiinsä joka odotteli pihamaalla.

  Lapset olivat menneet päiväunille joten Anna päätti käyttää hetken hiljasuuden hyväkseen ja kokeilla uutta reseptiä jonka oli löytänyt vanhasta keittokirjasta. Jos tämä on hyvää, voin tarjoilla sitä herralle ja rouvalle seuraavalla kerralla.

  Paistaessaan leivoksiaan, Annan mieli kuitenkin herpaantui, leivokset unohtuivat uuniin ja pian uuni oli ilmiliekeissä. -IIK, APUA TÄÄLLÄ PALAA! VOI HERRAJUMALA!! APUA AUTTAKAA!! Anna huti ja kiljui paniikissa. Forbes oli juuri herännyt päiväuniltaan kun kuuli hoitajansa huudon. Hetkeäkään epäröimättä poika juoksi alakertaan ja näki hoitajansa jähmettyneen kauhusta palavan uunin luo. Poika juoksi puhelimeen ja soitti apua, olihan koulussa näin aina opetettu tekemään. Pian apua saapuikin ja tuli saatiin taltutettua.

  Itku kurkussa Anna katseli uunia joka vielä savusi. Voi kuinka noloa, olen ollut töissä täällä jo niin kauan, miten saatoin unohtaa uunin. Onneksi ei käynyt pahemmin.

  -Kiitos Forbes kun pelastit meidät kaikki. Ilman sinua koko kartano olisi voinut palaa. Forbes vastasi hoitajansa halaukseen. -Eipä kestä, minähän  vain tein niin kuin käskettiin, pidin sinusta ja Rebecasta huolta niin kuin lupasin äidille.

  Päivä oli jo kääntynyt illaksi, kun Marcus ja Helena vihdoin saapuivat takaisin kotiin. -He olivat niin kaunis pari! Minä liikutuin ihan kyyneliin kun he vannoivat valojaan. Niin rakastuneilta he näyttivät. -Olivat he tosiaan komea pari Helena. Valtakunnassa on nyt oikein hyvä kuningaspari.

  -Rebeccan syntymäpäivillä saat puhua kuningattarelle Rebeccasta ja ehdottaa että hän ja kuningas edes harkitsisivat poikansa naittamista meidän tyttärellemme. Helena nyökkäsi ja lupasi puhua asiasta Mirabellan kanssa.

  Marcuksen ja Helenan pieni juonittelutuokio sai äkkilopun kun Forbes ryntäsi juoksujalkaa vanhempiaan kohti. -Äiti, Isä! Ette ikinä arvaa mitä täällä tapahtui!!

  Ja niin Forbes kertoi vanhemmilleen kaiken tulipalosta ja kuinka hän oli kutsunut apua niin kuin koulussa oli opetettu, miten tuli oli saatu sammumaan ja kuinka hän oli pelastanut sekä Annan että pikku- Rebeccan. -Voi teitä, äidin lapsikultia, onneksi olette molemmat kunnossa. -Niin sitä pitää Forbes. Juuri noin toimii kunnon mies. Sekä isä että äiti halasivat pientä sankariaan.

  Myöhemmin yöllä Anna oli hoitamassa Rebeccaa. Hän oli saanut kovat nuhteet herttualta omasta huolimattomuudestaan mutta luvattuaan olevansa tästä lähin paljon paljon huolellisempi ja tarkkavaisempi, oli Anna saanut pitää työpaikkansa.                                                                                                                                                                                                                                           *

  Muutama kuukausi kuninkaallisten häiden jälkeen oli vuorossa Rebeccan syntymäpäiväjuhlat. Juhliin oli kutsuttu kaikki aatelissukujen edustajat ja kunigasperhe, joista kylläkin vain Mirabelle saapui paikalle. Charles oli estynyt tulemasta paikalle yllättävän työkiireen takia.

  Isänsä valvovan silmän alla ja äidin avustuksella puhallettiin syntymäpäiväkakun kynttilät. Rebeccan viime hetket vauvana...

  ...kunnes taaperoajan leikkihetket jo kutsuvat. Tyttö pysyi yhtä suloisena kuin ennenkin ja hiuksetkin venähtivät pituutta ihan silmissä. -Paljon onnea pikkusisko, Forbes sanoi pikkusiskolleen joka tarrasi pienillä käsillään veljeä ja tutkaili tätä yhtä innoissaan kuin veljensä saadessaan vihdoin leikkitoverin itselleen.

  Helena oli ostanut tyttärelleen kauniin sinisen mekon, jonka Anna sai käydä ensitilassa vaihtamassa Rebeccan päälle. Tässä kertakaikkiaan suloinen lady Rebecca Von Strauss. Rebeccalla on siis äitinsä hiukset ja isänsä silmät. Taustalla vilahtaa Annan avuksi palkattu aputyttö.

  Ja aivan kuten oli Marcukselle luvannut, Helena alkoi keskustella Mirabellan kanssa Rebeccasta. -Onneksi olkoon Mirabella, raskaana olo todella pukee sinua. -Voi kiitos Helena, tunnen oloni vallan mainioksi. En vain malta odottaa että saan pikkuisen vihdoin syliini. -Tuota... oletteko te puhuneet kuninkaan kanssa tulevaisuudesta... tarkoitan että oletteko suunnitelleet kenen tyttären aiotte ottaa poikanne puolisoksi. Sitten aikanaan tietenkin. -Eei, emme me ole tuollaisia vielä puhuneet, miksi? Tarkoitatko että haluaisit naittaa lapsemme keskenään? -Eikö se olisi vallan mainio ajatus? Meidän Rebeccamme ja teidän vanhin poikanne? Sitten me olisimme aina sukua toisillemme, sehän olisi loistavaa! Hetken pohdittuaan Mirabella hymyili Helenalle. -Se olisi kyllä hienoa, ajatella meillä olisi yhteiset lastenlapset. En voi kuitenkaan luvata mitään ennen kuin puhun Charlesille, tämä päätös meidän pitää tehdä yhdessä. Mutta enköhän saa hänet suostumaan, Mirabella sanoi ja iski vähän silmää ystävälleen. -Tuokin riittää vallan mainiosti, mutta ajatella tosiaan, meidän lapsemme eivät voi saada muuta kuin suloisia lastenlapsia. Naiset jäivät olohuoneeseen haaveilemaan ja puhumaan lapsista, häistä ja lastenlapsista.

  Illalla, kun Rebeccan syntymäpäiväjuhlat olivat onnellisesti takana ja päivänsankari oli saatu ansaitsemilleen yöunille, söi muu perhe vielä kevyen illallisen ennen nukkumaanmenoa. Päivä oli ollut pitkä ja ruokapöydän ääressä oli hiljaista kun jokainen perheenjäsen oli uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Yhtäkkiä Forbes rikkoi hiljaisuuden. -Äiti ja isä, voisimmeko minä ja Rebecca saada vielä yhden sisaren? Tai veli olisi oikeastaan kivempi kun pikkusisko minulla on jo. Vanhemmat katsoivat toisiaan huvittuneesti hymyillen. -Ei niitä pikkusisaruksia niin vain saada Forbes, jos Luoja niin suo niin sitten ehkä. -Minä pyydän Luojalta sitä tänä iltana, ehkä hän sitten on aamulla tuonut minulle uuden pikkuveljen.. tai siskon.

 

  -Kuules Marcus, pitäisikö meidän kokeilla toteuttaa pikku Forbesin toive? Eihän kolmannesta lapsesta nyt niin paljon vaivaa ole ja on minulla jo vähän ikävä sitä pienen vauvan tuoksua ja jokellusta. Marcus katsoi vaimoaan hymyillen. -Oletko varma? Olit viimeksikin niin heikossa kunnossa? Helena ei vastannut miehelleen mitään, halasi vain lujasti ja hymyillen johdatti miehensä heidän makuuhuoneeseensa.