(57 kuvaa)

  Olof Lindemann kasvoi ison perheensä nuorimmaisena poikana. Olof tiesi jo pienestä pitäen että hänen isoveljensä perisi talon ja kaupan ja että hänen pitäisi etsiä itse oma paikkansa maailmassa. Kun Olof kasvoi vanhemmaksi, hän päätti lähteä kotoaan aloittamaan uuden elämän jossain muualla. Olof antoi kaikki vähäiset säästönsä ensimmäisen näkemänsä laivan kapteenille ja tämä vei pojan niin kauas kuin vain raha riitti. Ja niin mies päätyi Greengrassiin. Varattomana Olof jäi satamaan töihin ja säästi jokaisen palkkansa jotta voisi aikuisena tehdä sitä mitä oli aina halunnut. Aikuistuttuaan Olofille oli kertynyt sen verran säästöjä että hän saattoi jättää sataman taakseen ja rakennuttaa talon johon voisi aikanaan perustaa oman perheensä.

  Ja mikä tärkeintä, Olof sai vihdoin tehdä ammatikseen sitä mistä hän oli aina haaveillut, mies oli rakastanut maalaamista jo pikkupojasta asti ja nyt hän voisi vihdoin tehdä sitä ammatikseen. Miehen haaveena oli tulla niin menestyneeksi että hän saisi maalata muotokuvia paikallisista aatelisista ja kuninkaallisesta perheestä.

  Haave omasta perheestä ei ollut koskaan unohtunut ja asuttuaan vuosikaudet Greengrassissa, Olof oli vihdoin tavannut sen naisen jonka kanssa hän haluaisi jakaa onnensa ja tulevaisuuden haaveensa.

  Olof halasi naista tiukasti. He halasivat toisiaan pitkään, kumpikaan ei olisi halunnut irroittaa otettaan toisesta.

  Olof katsoi Stiinaa jännittyneesti, hän oli päättänyt vihdoin kosia ja toivoi koko sydämestään että nainen suostuisi. -Rakas, minä voin vihdoin kysyä sinulta jotakin sellaista mitä olen halunnut kysyä siitä hetkestä kun sinut ensi kertaa näin. Mies kaivoi sormusrasian taskustaan ja oli jo polvistumassa, kun Stiina yhtäkkiä otti miestä kädestä ja veti tämän ylös. -Ei Olof, älä kysy vielä. Kysy sitten kun voin suostua. Älä kysy nyt sillä en halua sanoa ei. -Mutta Stiina... -Minä en voi suostua, sillä en voi jättää jaarlia ja kreivitärtä vielä. Kreivitär on raskaana enkä minä voi jättää heitä ennen kuin lapsi on syntynyt. Kysy vasta sitten, sillä silloin minä lupaan vastata myöntävästi ja voimme vihdoin olla yhdessä.

  Olof lupautui ja pari hyvästeli haikeana, sillä Stiinan piti jo kiirehtiä takaisin kartanoon ettei hänen poissaoloaan vain huomattaisi. Me olemme odottaneet jo niin kauan, me jaksamme odottaa vielä hetken, Olof ajatteli ja lähti kävelemään kotiaan kohti.                                                                                          ***

  Kuukaudet kuluivat hitaasti. Olof yritti pitää itseään koko ajan työn touhussa, niin aika kului nopeammin. Ilmeisesti tieto maassa asuvasta taidemaalarista oli levinnyt, sillä mies alkoi saada soittoja aatelisilta jotka halusivat tilata Olofilta muotokuvia. Hän oli ilahtunut työtarjouksista muttei uskaltanut ottaa vielä tilauksia vastaan koska ei luottanut omiin taitoihinsa.

  Olof käytti päivänsä taitojen hiomiseen, mies heräsi auringon sarastaessa ja meni suoraan ateljeeseensa missä hän viipyi iltahämärään saakka. 

  Yöt mies oli varannut Stiinalle. Näiden pienten salaisten hetkien avulla he jaksoivat odottaa hetkeä kun voisivat virallistaa suhteensa. 

  Eron hetket olivat kuitenkin haikeita molemmille. Olof katseli sängyssään olevaa tyhjää paikkaa ja mietti milloin saisi vihdoinkin sulkea Stiinan syliinsä.                                                 ***

  Eräänä iltana juuri kun Olof oli menossa nukkumaan, puhelin soi. Miehen vakavailmeiset kasvot sulivat hymyyn kun hän kuuli kuka soittaja oli ja mitä tällä oli asiana.

  -Nähdään siellä, mies sanoi ja sulki puhelimen. Mies juoksi yläkertaan, meni makuuhuoneeseensa ja kaiveli mustan rasian yöpöydän laatikosta. Sen jälkeen mies kiiruhti ulos yön pimeyteen.

  Päästyään perille, mies huomasi Stiinan jo odottavan häntä. Kumpikaan ei sanonut mitään, Olof vain nappasi naisen tiukkaan syleilyyn. Molemmat pitivät toisistaan tiukasti kiinni eikä kumpikaan olisi halunnut irroittaa otettaan toisesta.

  -Tätä hetkeä olemme molemmat odottaneet niin kauan, Olof sanoi, irrottautui Stiinasta ja polvistui tämän eteen.

  Stiina henkäisi syvään nähdessään mustassa rasiassa kiiltelevän kihlasormuksen. -Neiti Stiina Margaretintytär, tuletko aviovaimokseni ja suotko minulle kunnian jakaa elämäni kanssasi? -Tietenkin, Stiina huudahti ja vapisevin käsin laittoi sormuksen sormeensa.

  Onnenkyyneleistä pakahtunut Stiina kapsahti miehen kaulaan. Vihdoin salailu olisi ohitse, he olivat nyt kihloissa ja parin kuukauden päästä naimisissa.                                                       ***

  Eräänä kauniina perjantai- iltapäivänä, Stiina saapui vihdoin uuteen kotiinsa. Olof riensi toivottamaan kihlattunsa tervetulleeksi.

  Mies meni hakemaan jotain yläkerrasta ja jätti Stiinan tutustumaan uuteen kotiinsa. Nainen kierteli talossa ja koko ajan hänen teki mieli nipistää itseään, oli niin ihmeellistä että kaikki oli järjestynyt juuri niin kuin he olivat toivoneet. Vihdoin! Me olemme odottaneet niin kauan ja huomenna me vihdoin menemme vihille.

  Stiina oli menossa tutkimaan makuuhuoneita, kun Olof pysäytti naisen ja antoi tälle ison lahjapaketin, -Minulleko!? Ei sinun olisi tarvinnut, nainen sanoi ja otti painavan paketin syliinsä.

  Paketista löytyi Stiinalle uudet vaatteet ja kaunis morsiuspuku. Stiina ihaili uusia vaatteitaan peilistä. Hän ei ollut koskaan saanut tällaisia lahjoja, ennen hän oli joutunut käyttämään vanhoja, käytettyjä vaatteita. Nainen katseli itseään pitkään peilistä. Huomisen jälkeen hän ei olisi enää palvelijatar vaan kauppiaan rouva. Stiina ei halunnut tuottaa miehelleen pettymystä, hän pitäisi huolen siitä että Olofin ei tarvitsisi katua hetkeäkään että oli ottanut vaimokseen pahaisen piian. 

  Kiitollisena miehelleen, Stiina päätti loihtia heille oikean herkkuillallisen. Olof oli hyvillään että Stiina oli pitänyt hänen lahjoistaan, varsinkin kun Maria oli veloittanut töistään häneltä pitkän pennin. Olofin pitäisi saada pian lisää töitä jos hän aikoi kustantaa tulevalle vaimolleen kaiken mitä halusi, mutta sitä hän ei Stiinalle kertoisi ettei nainen vain huolestuisi turhaan. Sen sijaan he juttelivat huomisista häistään ja siitä millainen sattuma oli että kuninkaalliset häät olivat sattuneet juuri samalle päivälle.

  -Hyvää yötä rakas. Huomenna tähän aikaan olemme jo mies ja vaimo, Olof sanoi ja suukotti kihlattuaan.

  Lopen uupunut Stiina kapusi sänkyynsä. Päivä oli ollut pitkä ja nainen nukahti heti painettuaan pään tyynyyn ja uneksi koko yön Olofista ja tulevista häistä.                                                    ***

  Vihdoin kauan odotettu hääpäivä koitti. Vielä autio juhlapaikka odotti vieraita kynttilöiden lepattaessa hiljaa.

  Tuleva morsian aloitti aamunsa nauttimalla ihanasta vaahtokylvystä.

  Loikoiltuaan aikansa kylvyssä, kello oli jo niin paljon että Stiinan oli aika pukeutua hääpukuunsa. Aseteltuaan hunnun pähänsä nainen jäi ihailemaan kaunista morsiuspukuaan. Mitään niin kaunista hän ei ollut ikinä nähnyt saati edes pitänyt yllään.

  Pikkuhiljaa vieraat alkoivat saapua. Häihin oli kutsuttu toinen kauppiasperhe, Oakleyt, mutta Maria oli ollut liian kiireinen osallistumaan häihin joten Gustav joutui tulemaan yksin. Lisäksi paikalle oli tullut paikallisia talonpoikaisperheitä joihin Olof oli tutustunut vuosien saatossa.

  Olof oli saanut vanhalta merikapteeni ystävältään pullollisen kallista viiniä häälahjaksi. Juoma oli kallista merkkiä johon vain aatelisilla oli yleensä varaa, joten kaikki halusivat maistaa harvinaista viiniä ja nostivat kilvan maljoja hääparille.

  Vieraat alkoivat olla jo oikein hilpeällä ja iloisella juhlatuulella, kun vihdoin oli vihkimisen aika. Stiina tunsi kuinka hänen sydämensä pamppaili jännityksestä, kun nainen rauhallisin askelin käveli kohti juhlasalia.

  -Sinä näytät lumoavalta, Olof kuiskasi morsiammelleen ja katsoi ihaillen naista josta tulisi kohta hänen vaimonsa.

  -Minä, Olof Hans Lindemann, otan sinut Stiina Lovisa Margaretintytär, aviovaimokseni ja lupaan rakastaa sinua elämämme myötä- ja vastoinkäymisissä lopunelämääni, Olof sanoi ääni liikutuksesta väristen ja asetti vihkisormuksen Stiinan sormeen.

  -Minä, Stiina Lovisa Margaretintytär, otan sinut Olof Hans Lindemann, aviomiehekseni ja lupaan rakastaa sinua elämämme myötä- ja vastoinkäymisissä lopunelämääni. Stiinan poskilla valui isoja onnenkyyneleitä kun hän pujotti hermostunein sormin sormuksen miehensä sormeen.

  Kun sormukset oli vaihdettu, Olof ja Stiina katsoivat toisiaan pitkään ja kummankin huulilla oli leveä hymy.

  Lopuksi vielä sinetöitiin tuore liitto ensimmäisellä suudelmalla.

  Vieraat rynnistivät onnittelemaan tuoretta paria. Naiset pyyhkivät kyyneliään, näin koskettavia häitä ei ollut juhlittu pitkiin aikoihin.

  Stiina oli leiponut komean hääkakun, jota Olof ei malttanut olla heti maistelematta.

  -Onneksi pidit hääpuvustasi. Kun Maria näytti pukua minulle arvasin että näyttäisit siinä kaunottarelta. -Molemmat puvut ovat niin kauniita ja sopivat täydellisesti, sinulla on kyllä silmää ja Maria on kyllä loistava ompelija.

  Juhlat venyivät pitkälle iltaa mutta lopulta viimeistekin vieraat lähtivät ja tuore hääpari jäi vihdoin kahden. Olof nappasi morsiammensa tiukkaan halaukseen.

  Yhtäkkiä Olof nappasi kikattelevan vaimonsa syliinsä ja lähti kävelemään portaita ylös kohti taloa. -Olof, varovasti, tai me kaadutaan, Stiina huuteli nauraen kun mies vähän haparoiden asteli portaat ylös.

  Mies meni jo sängylle odottamaan kun Stiina meni riisumaan huntunsa. Kumpaakin jännitti tuleva, eikä kumpikaan uskaltanut sanoa toiselle mitään kun Stiina hiukan jännittäen tuli miehensä viereen sängylle.

  Pikkuhiljaa hermostus katosi ja tilalle tuli outo, kutittava tunne vatsanpohjassa. Olof otti Stiinan syliinsä ja suuteli tätä hellästi. Naine painoi hymyillen päänsä miehensä olkapäälle ja nautti kun sai vihdoin rauhassa nauttia miehen läsnäolosta. Enää heidän ei tarvinnut salailla mitään ja he saisivat olla aina yhdessä, kukaan ei heitä enää erottaisi.

  -Oletko varma tästä? Jos haluat... ei meillä ole kiire... mies ei halunnut painostaa kokematonta naista mutta Stiina hyssytteli miehen hiljaiseksi ja painoi suudelman tämän huulille vetäen Olofia luokseen. Enää mies ei vastustellut ja vihdoin heidän kauan kärsivällisesti odottamansa rakkaus sai täyttymyksensä.

  Olof kuunteli naisen unista tuhinaa. Enää hänen ei tarvitsisi nukkua yhtään yötä yksin, kylmässä sängyssä. Mies kääntyi ja otti naisen syliinsä, suukotti naisen otsaa hymyillen ennen kuin itsekin nukahti.                                                                          ***

  Häiden jälkeen Lindemannien arki oli asettunut uomiinsa. Olof vietti päivät ateljeessaan kun Stiinan vastuulle jäi kodinhoito. Nainen oli aina nauttinut kodinhoitamisesta mutta nyt se tuntui erityisen ihanalta kun sai pitää huolta omasta, ei kenenkään muun, kodista.

 

  Nämä hiljaiset ja rauhalliset päivät taisivat olla kuitenkin loppumassa, sillä Stiinaa oli alkanut voida pahoin aamuisin ja hän kyllä muisti miten kreivitär oli raskaana ollessaan voinut samalla tavoin pahoin.

 

  Olof ei vielä tiennyt mitään vaimonsa raskausepäilyistä ja vietti aamun yrittäen kaupitella omia taideteoksiaan paikallisille.

 

  Miehen taidot vain paranivat ja hänen maineensa kiiri paikasta toiseen. Mies sai paljon tilauksia ja yrittikin toteuttaa niistä niin monta kuin vain kykeni. Maaltaessaan uusinta tilaustyötään, Olof ei voinut olla haaveilematta miltä tuntuisi maalta täällä omat poikansa vierellään ja opettaa taitonsa eteenpäin.

 

  Stiina oli voinut pahoin koko aamun ja samalla kun Olof maalasi, Stiina oli päättänyt hemmotella itseään kuumalla kylvyllä.

 

  Pikkuhiljaa maalaus alkoi olla valmis ja mies arveli saavansa melko hyvät rahat taulusta. 

 

  Illalla, kun pariskunta söi Stiinan tekemää ateriaa, nainen mietti samalla kuinka kertoisi miehelleen ilouutisesta. Hän tiesi kuinka paljon mies toivoi omia lapsia ja hän oli niin onnellinen kun saattoi toteuttaa Olofin haaveen.

 

  Kun he olivat saaneet syötyä ja Stiina oli jo mennyt keittiöön, nainen päätti yllättää miehensä ja kertoi olevansa raskaana. Uutinen veti miehen sanattomaksi, niin onnellinen hän oli. Miehen kasvoille levisi hymy ja hän suuteli vaimoaan hellästi. - Minä rakastan sinua niin paljon, mies kuiskasi naisen korvaan. -Ja minä rakastan sinua, Stiina vastasi ja suuteli miestään uudelleen.

 

  Illalla kun he menivät nukkumaan, Olof otti vaimonsa syliinsä ja silitteli hellästi tämän vatsaa. Stiina otti miehensä kädestä kiinni ja he nukahtivat sylikkäin, käsi kädessä.

 

  Muutaman tunnin yöunien jälkeen, Stiina heräsi vatsansa kurinaan.  Stiina ei malttanut olla silittelemättä pientä vatsakumpuaan, pian heillä olisi pieni vauva.