(44 kuvaa)

  Maria Oakley peri isänsä käsityöläisammatin tämän kuoltua. Maria oli vanhempiensa ainoa lapsi, joten hänestä tehtiin poikkeuksellisesti isänsä perijä. Vuosien ahkera työ on tuonut tulosta ja nainen on Greengrassin kuuuisin ompelijatar, jonka käsistä ovat syntyneet aatelisten päällään pitämät upeat luomukset. Tähän pisteeseen pääseminen ei ollut kuitenkaan helppoa ja Mariasta tuntuu vieläkin että hänen pitää osoittaa olevansa perijättären tittelin arvoinen. Maria rakastaa työtään ja haluaisi käyttää kaiken aikansa ja tarmonsa siihen mutta valitettavasti perijänä hänellä on myös vastuunsa jatkaa sukua...

  Gustav Oakley, Marian aviomies. Gustav on ahkera ja hiljainen mies, joka pitää huolta kodista Marian ollessa liian kiireinen töidensä kanssa. Marian isä opetti Gustaville savenvalannan tekniikan ja miehestä on tullut aika taitava ja hänenkin töistään maksetaan mielellään hyvä hinta. Toisin kuin vaimonsa, Gustav on aina pitänyt lapsista ja mies haluaisikin pian saada perheen Marian kanssa.                                                                       ***

  Maria ja Gustav tekivät omia töitään vaitonaisina, vain ompelukoneesta lähtevä ääni katkaisi hiljaisuuden. Vain aamulla lausutut vaimeat hyvät huomenet olivat ainoat sanat jotka pariskunta oli toisilleen lausunut. Sen jälkeen kumpikin oli kadonnut omaan maailmaansa mihin toinen ei ollut tervetullut.

  Mutta äänet ja elämä tulisi pian taas valtaamaan tämänkin talon, siitä pitäisi huolen Marian sisällä kasvava uuden elämän taimi.

  Maria inhosi raskaana olemista. Jatkuva nälkä ja väsy estivät häntä uppoamasta täysin työhönsä, vaikka työ oli Marian elämä. Nainen rakasti ompelemista. Hänestä oli mahtavaa aina vain uudestaan ja uudestaan kehitellä malleja päässään ja koskaan hän ei lakannut ihmettelemästä kuinka kangaspakka muotoutui kauniiksi puvuksi. Marian taidot tiedettiin muuallakin kuin Greengrassissa ja nainen sai tilauksia eri puolilta maailmaa eikä hän koskaan kieltäytynyt yhdestäkään tilauksesta. Mutta raskaus vei naisen voimia niin paljon että ensimmäistä kertaa ikinä Maria oli joutunut kieltäytymään joistakin töistä.

  Gustav oli huolestunut vaimostaan. Maria ei suostunut lopettamaan työntekoa raskauden ajaksi vaikka rankka työ jo itsessään imi naiselta voimia. Mutta muutaman avioliittovuoden jälkeen mies tiesi ettei Marialle kannattanut puhua asiasta tai nainen saisi jälleen kamalan raivokohtauksen. Kai hän sitten tietää mitä tekee, Gustav ajatteli ja jatkoi työtään.

  Pitkän työpäivän jälkeen Gustavin oli aika tehdä kotityönsä. Mies oli monesti miettinyt itsekseen olevansa koko maailman tai ainakin Greengrassin ainoa mies joka siivosi itse kotinsa ja laittoi vielä perheelleen ruokaakin. Mutta Gustavia se ei haitannut, hän oli aina rakastanut varsinkin ruoanlaittoa, nuorempana miehen vanhemmat veljet olivat kiusanneet häntä tytöksi kun hän viihtyi keittiössä äitinsä luona joka mielellään antoi nuoremman lapsensa auttaa ruoanlaitossa silloin kun hänen miehensä ei nähnyt. Gustavin isä ei ymmärtänyt herkkää poikaansa ja moittikin tätä saamattomaksi neidiksi jonka jollain ihmeen kaupalla oli saanut sen savenvalajan tyttären riesaksi. Häittensä jälkeen Gustav ei ollut nähnyt sukulaisiaan eikä mies heitä ikävöinytkään. Heti ensihetkestä tämä talo oli tuntunut hänen kodiltaan ja vaikka he Marian kanssa eivät olleet rakastavaisia, hän ei ollut koskaan tuntenut oloaan yhtä onnelliseksi kuin täällä.

  Maria ja Gustav söivät miehen tekemää illallista hiljaisina. Vaikka nainen ei sitä omaa ylpeyttään saanut miehelleen sanotuksi, hän oli kuitenkin hyvillään että mies huolehti kodista hänen puolestaan ja antoi näin vaimonsa keskittyä siihen mihin tämä halusi: ompelemiseen.

  Maria ei saanut unta, joten hän päätti jatkaa päivällä aloittamaansa työtä. Olof oli tilannut Marialta kihlatulleen hääpuvun ja asukokonaisuuden. Mies ei saattanut maksaa paljon mutta Maria suostui tekemään puvit silti, Lindemannien kanssa oli tärkeää pitää hyvät välit, ehkäpä he tulevaisuudessa olisivat sukua keskenään.

  Saatuaan työnsä valmiiksi, Maria raahautui nukkumaan. Vatsassa mellastava lapsikin oli rauhoittunut ja nainen tiesi ehtivänsä nukkua hyvin ennen kuin vauva aloittaisi leikkinsä uudelleen.                                                                              *** 

  Raskauden edetessä Maria nukkui aina päivisin milloin vatsassa mellastava vauva rauhoittui ja kun se taas alkoi Maria tiesi että nukkumisesta ei enää tulisi mitään ja olisi aika tehdä töitä. Monesti Gustav oli pitkän työpäivän tehtyään tulossa nukkumaan kun Maria heräsi aloittamaan omaansa.

  Maria uurasti töidensä parissa minkä ehti. Nainen rakasti sitä kuinka sai kankaan taipumaan miten halusi ja kuinka malli jonka hän oli suunnitellut alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Ompelukoneen hurina rauhoitti, täällä työpajassaan Maria tunsi olevansa kotonaan.

  Raskaana ollessaan hän ei kuitenkaan jaksanut tehdä yhtä pitkää päivää kuin ennen. Vatsa kurni mutta onneksi Gustav oli valmistanut vaimolleen maittavan illallisen joka taltutti pahemmankin vatsan kurinan.

  Kun aamun ensisäteet heijastuivat ikkunasta, väsynyt Maria veti peiton korvilleen ja nukahti kuunnellen avonaisesta ikkunasta kuuluvaa lintujen sirkutusta.                                        ***

  

Eräänä aamuna Maria oli tuttuun tapaan nukkumassa yläkerrassa, valvottuaan taas koko pitkän yön ompeluksiensa parissa. Hän ei ollut ehtinyt nukkua kauaa kun heräsi koviin kipuihin. Maria nousi sängyn laidalle istumaan ja pian kivut lakkasivat. Nainen huokaisi, taisi vain olla jotain ohimenevää. Unta hän ei enää saanut joten Maria päätti mennä kuumaan kylpyyn jos se vähän rauhoittaisi.

 

Maria ei ehtinyt laskea edes kylpyvettä kun kivut alkoivat uudelleen. Tunne oli voimakkaampi kuin koskaan ennen, lapsi oli nyt tulossa.

 

Gustav oli työpajassa eikä kuullut suljettujen ovien läpi vaimonsa tuskanhuutoja. Maria joutuisi synnyttämään yksin.

 

Tuskat olivat valtavat, Maria ei ollut ikinä kokenut sellaista kipua missään. Nainen huusi Gustavia, mutta mies ei kuullut.

 

Vielä viimeiset tuskanhuutoiset ponnistukset ja Maria sai syliinsä pienen tyttölapsen.

 

Neiti Stella Oakley, joka oli perinyt isältää sekä hiustensa että silmiensä värin.

 

Gustav oli niin uppoutunut töihinsä ettei huomannut kuinka Maria ja Stella ilmestyivät hänen selkänsä taakse. -Sinulla on nyt tytär, Maria sanoi Stellan kurkkiessa innoissaan isäänsä. -M-mitä!? Gustav häkeltyi ja kääntyi katsomaan. Minulla on tytär! Gustav ajatteli riemuissaan.

 

-Ota sinä Stella, minua väsyttää ja haluan käydä kylvyssä ennen kuin nukahdan pystyyn. Gustav kävi nopeasti pesemässä saviset kätensä ja hellävaroen otti pienen tyttärensä tämän äidiltä.

 

-Isin pikku Stella, minä olen odottanut niin kauan että saan syleillä sinua. Mies painoi hellästi pienen tyttärensä vasten olkaansa. Gustav oli odottanut oman lapsensa saamista niin kauan ja nyt hän oli vihdoinkin isä.

 

Maria laski itselleen lämmintä kylpyä. Hän oli toivonut salaa tytärtä ja nyt hän sen oli saanut. Stella saisi toteuttaa hänen haaveensa, suunnitelmansa jota Maria ei ollut voinut toteuttaa koska oli joutunut isänsä perijäksi. Hän kasvattaisi tyttärestään hienon naisen, oikean ladyn, ja kun aika olisi kypsä tyttö tulisi nappaamaan itselleen aatelisen miehekseen.

***

 

Pienen Stellan hoito jäi kokonaan Gustavin vastuulle, kun Maria keskittyi omaan työhönsä. Vauvan hoito sujui mieheltä kuitenkin luonnollisesti, tämähän oli syntynyt isäksi.

 

Maria ei ollut paljon hiiskunut Stellan varalle kehittelemistään suunnitelmista, mutta Gustav tiesi että tyttären kasvettua Maria haluaisi ottaa lapsen kasvatuksen omalle vastuulleen. Hänen siis pitäisi nauttia kaikista näistä kahdenkeskisistä hetkistä jotka hän sai viettää Stellan kanssa.

 

-Kyllä rouva. Tulen heti huomenaamuna ottamaan mittanne ja tuon luonnoksen mukanani. Kuningas oli ilmoittanut kihlauksestaan prinsessa Mirabellan kanssa ja tämä tiesi Marialle kiireisiä aikoja.

 

Marian piti ahertaa pukujen parissa yötä päivää mutta onneksi aateliset maksoivat aina hyvin. Ainoa harmituksen aihe oli ettei kuningas ollut tilannut hääpukua häneltä, se olisi nostanut hänen maineensa arvoon arvaamattomaan! Mutta nainen ei voinut jäädä miettimään menetettyä tilaisuutta, aatelisten puvut eivät valmistuisi itsestään.

***

 

Aika oli mennyt kuin siivillä ja Stellan syntymäpäivät koittivat. Ei menisi kuitenkaan kauaa kun Gustav saisi taas vaihdella likavaippoja sillä Maria oli huomannut odottavansa taas lasta. Nainen katsoi tiiviisti isänsä sylissä olevaa Stellaa. Tänään hänen olisi aloitettava tytön koulutus, ei aatelispoikaa noin vain napattu.

 

Stella, autuaan tietämättömänä äitinsä suunnitelmista, katsoi kun isä puhalsi pienet kynttilät tyttärensä puolesta.

 

Ja sitten olikin aika kasvaa ja Stellan oli aika aloittaa uusi vaihe nuoressa elämässään.

 

Taaperoksi kasvanut neiti Stella Oakley.

 

Maria otti heti Stellan kasvatuksen omille harteilleen. Tytön tulisi osata hienon naisen elkeet jo nuorena, Maria halusi Stellan olevan aatelisempi kuin tytöt, jotka olivat aateliseksi syntyneet.

 

Gustav katsoi sivusilmällä vaimonsa touhuja. Hänen mielestään Stellan olisi pitänyt saada leikkiä ja olla lapsi, ehtisihän hyviä tapoja opetella isompanakin. Mutta mies tiesi ettei Marian touhuihin kannattanut puuttua. Gustav inhosi riitelyä ja hän halusi pitää puolisonsa hyvällä tuulella, varsinkin kun tämä oli taas raskaana. Mies keskittyikin siis ruoanlaittoonsa. -Mm, taitaa vaatia vielä vähän lisää suolaa. Gustav rakasti ruoanlaittoa, hän oli nuorempana halunnut lähteä opiskelemaan kokiksi mutta hänen omat säästönsä eivät riittäneet maksamaan opiskeluja eikä hänen isänsä ollut suostunut maksamaan, sellaiseen turhuuteen hän ei rahojaan laittaisi. Gustav halusi olla erilainen isä kuin omansa, hän tukisi ja rakastaisi omia lapsiaan mitä ikinä he haluaisivatkaan elämässään tehdä.

 

Lastenhoito ei sujunut Marialta yhtä luonnostaan kuin hänen mieheltään. Stellan hoitaminen ei ollut mitenkään helppoa, tyttö oli yhtä tuliluontoinen kuin äitinsä. Maria ei kuitenkaan kutsunut miestään avuksi, nainen oli päättänyt hoitaa asiat yksin ja niin hän kyllä tekisi.

***

 

Nyt oli Stellan ja Marian opetushetkissä vuorossa kävely. Iso vatsa teki kuitenkin Marian olon tukalaksi, tuntui kuin se olisi jatkuvasti tiellä eikä kyykistymisestä tahtonut tulla mitään.

 

Kävelemisen opettelu oli hidasta mutta koska sekä äiti että tytär olivat molemmat tarmokkaita ja ennen kaikkea peräänantamattomia, ei mennyt kauaakaan kun pikkuinen Stella otti ensiaskeleensa.

 

-Niin sitä pitää! Äidin reipas tyttö! Maria oli ylpeä pienestä tyttärestään, Oakleyden veri virtasi vahvana tämän suonissa.

***

 

Illalla tuli se kauan odotettu hetki, kun perheen toinen lapsi ilmoitti tulostaan. Maria oli menossa nukkumaan kun synnytys käynnistyi.

 

Tällä kertaa Gustav oli kuuloetäisyydellä ja tämä riensi vaimonsa tueksi. Tällä kertaa poltot tulivat nopeammin ja synnytys tuntui muutenkin etenevän helpommin kuin edellisellä kerralla.

  Vain muutama ponnistus ja vihdoin Oakleyn perhe sai kauan odotetun pojan, melkein 60 vuotta edellisen pojan syntymän jälkeen. Maria ei kuitenkaan tuntenut oloaan mitenkään juhlavaksi, hän oli vain tyytyväinen että se oli ohi. Nainen tyrkkäsi vastasyntyneen poikansa tämän isälle ja meni kylvyn kautta nukkumaan.

 

Gustav jäi kuitenkin vielä ihailemaan vastasyntynyttä poikaansa, joka oli perinyt silmiensä ja hiustensa värin isältään niin kuin isosiskonsakin. Nuoriherra sai nimekseen Roger Oakley.