Tervetuloa seuraamaan Newingtonien suvun elämää! Mutta hetkinen... missä markiisi puolisoineen oikein on?

 No, markiisi Newington puolisoineen ovat pitkällä häämatkalla Franskissa. Mutta Newingtonien kartano ei ole kuitenkaan ihan tyhjillään, sillä heidän palvelijansa Augusta hoitaa taloa isäntäparin poissaollessa.  Augusta oli viettänyt koko päivän siivoten kartanoa hääjuhlien jäljiltä. Hääparia oli juhlittu pitkään ja hartaasti joten Augustalla oli riittänyt siivottavaa pitkäksi aikaa mutta vihdoin huoneet oli siivottu joten markiisipari pääsisi palaamaan putipuhtaaseen kartanoon. Yömyöhään siivonnut Augusta meni vuoteeseen ihan rättiväsyneenä, onneksi hän saisi nukkua pitkään aamulla.    Koska siivottavaa ei paljoa ollut, Augusta käytti ylimääräisen aikansa uusien reseptien kokeiluun. Aina kokeilut eivät onnistuneet mutta Augusta oli sinnikäs ja kokeili reseptiä uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa että vihdoin hallitsi sen.

  Augusta oli tarkistamassa markiisien postia, kun pihatielle ilmestyi oudosti pukeutunut herrasmies. -Anteeksi neiti, voisitteko neuvoa minulle reitin Kuninkaan puutarhaan? Olen täällä lyhyellä matkalla ja haluaisin tutustua kauniiseen maahanne.

  Augusta neuvoi reitin Amatius Simolaksi itsensä esittäneelle herrasmiehelle. Mies ei kuitenkaan lähtenyt vaan jäi juttelemaan naisen kanssa. Pari jutteli pitkään ja pikkuhiljaa heille selvisi että heillä oli paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Jutellessaan Amatiuksen kanssa Augusta unohti kaikki soveliaisuussäännöt eikä hätkähtänyt kun mies hivuttautui lähemmäksi ja kuiskasi naisen korvaan kuinka ihastuttavalta Augusta- neiti oikein näyttikään.

  Jos ei jo aikaisemmin, niin viimeistään nyt Augusta ymmärsi kuinka ihastuttava mies oikein olikaan ja hänen sydämensä laukkasi lujaa. Augusta ei ollut koskaan uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä mutta nyt hän oli korvajuuriaan myöten ihastunut Amatiukseen. Valitettavasti miehen piti jo lähteä mutta tämä lupasi tulla tapaamaan ihastuttavaa Augusta- neitiä mahdollisimman pian.                                                                                                                          ***

  Augustalla piti kiirettä. Kaikki paikat pitäisi saada puhtaaksi iltaa varten, kun markiisipari vihdoin palaisi häämatkaltaan. Augusta putsasi, kiillotti ja hankasi kaiken puhtaaksi ja enää tarvitsi vain odottaa isäntäparin paluuta.

  Vihdoin myöhään illalla vaunujen kopina kuului ja markiisi sekä markiisitar molemmat pääsivät takaisin kotiin. -Vihdoin kotona, Jacob huokaisi onnellisena vaimolleen ja kaappasi tämän syliinsä. -Vaikka olihan meillä ihan hauskaa matkallakin, Emily sanoi hymyillen ja katsahti kasvaneeseen vatsakumpuunsa. (Pahoittelut tuosta raskausvaatteesta, koittakaa kestää tämä osa sitä, seuraavassa osassa minulla onkin käytössä raskausvaatehack)

  Tässä vielä markiisipari. Markiisi Jacob Newington ja puolisonsa Emily Newington.

  Augusta riensi tervehtimään isäntäparia ja onnittelemaan näitä tulevasta perheenlisäyksestä. Jacob ja Emily olivat mielissään siitä kuinka hyvää huolta Augusta oli pitänyt kartanosta heidän poissaollessaan. Augustakin saattoi huokaista helpotuksesta, sillä viime viikot hänen ajatuksensa olivat olleet jossain muussa kuin taloudenpidossa. Augusta jäi vielä hetkeksi pihalle kun markiisit jo menivät sisälle ja oli aikeissa mennä omalle puolelleen kun hän tunsi yhtäkkiä vahvat miehen kädet lanteillaan.

  -Amatius, mitä sinä oikein teet!? Jos markiisi tai markiisitar näkee... Augustan vastarinta kuitenkin sammui Amatiuksen hellään suudelmaan. Augusta tunsi olevansa kuin sulaa vahaa miehen käsissä eikä hän halunnut koskaan lähteä Amatiuksen hellästä halauksesta. Pian Augustan järki palasi ja hellästi hän irrottautui miehen lämpimästä sylistä. -Sinun pitää mennä, markiisi ei saa nähdä meitä. -Hyvä on, mitä ikinä haluatkin, Augusta- neiti. Lupaathan tavata minut pian sillä tulen hulluksi ikävästä. -Lupaan, heti kun se vain on mahdollista. Amatius hymyili naiselle ja suuteli tätä ennen kuin katosi yön pimeyteen. Augusta jäi katsomaan miehen perään, sydän hulluna takoen.

  Augustan ei olisi kyllä tarvinnut olla huolissaan, Jacob ja Emily olivat vetäytyneet suoraan yöpuulle väsyneinä pitkästä matkasta. Pariskunta nukahti sylikkäin ja molemmat näkivät unia ihanasta häämatkastaan.

  Myös Augusta oli päässyt vihdoin yöpuulle. Augusta näki unia aatelisista, kuninkaista ja kuningattarista ja tietenkin ihanasta Amatiuksestaan.                   ***

  Emilyn aamu alkoi vauvan pienellä potkunäytöksellä. Emilyn vatsa oli kasvanut valtavaksi eikä synnytys ollut enää kaukana.

  Augusta oli menossa torille hakemaan tuoreita ruokatarvikkeita kun Amatius saapui yllättäen. -Amatius mitä sinä täällä teet? Me emme saa tavata päiväsaikaan... Augusta sulki suunsa nähdessään miehen surullisen ilmeen. -Sain tänään viestin oman maani kuninkaalta. Minun on palattava kotiin mahdollisimman pian ja laivani... se lähtee huomenna. Augusta tunsi suuren palan kasvavan kurkkuunsa. Olihan hän tiennyt että miehen pitää palata kotiin jossain vaiheessa, mutta silti... Augusta ikävöi rakastamaansa miestä jo nyt. Amatius painoi naisen huulille suukon eikä Augusta vastustellut. Mitä sitten jos kaikki näkivät heidät, tämä oli heidän viimeinen iltansa, enkä minä ehkä näe rakastamaani miestä enää ikinä!

  -Amatius kulta, tule tänä iltana tänne...Muuta ei tarvinnut sanoa, mies vain nyökkäsi Augustalle.

  -Minun pitää mennä... pakkaamaan tavarani. Augusta, minä rakastan sinua muista se aina. -Voi Amatius, minä rakastan sinua niin paljon, Augusta huokaisi ja halasi miestä kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.                        ***

   Surumielinen Augusta söi illallistaan keittiössä eikä voinut olla kuulematta ruokasalin puolelta markiisiparin kuhertelua. Vaikka Augusta oli heidän puolestaan onnellinen eihän voinut pienelle kateudelle mitään, hän ei saisi ikinä kuherrella noin Amatiuksen kanssa. Mies matkasi kauas omaan maahansa eikä Augusta tiennyt tulisiko näkemään miestä enää koskaan.

  Palvelijansa murheista tietämättömät Emily ja Jacob viettivät kahdenkeskistä aikaansa muhinoiden keskellä ruokasalia. Emily kikatteli miehensä vahvassa syleilyssä, Jacob vaan oli niin ihana!

  -Mitäs se perijänalku? Ethän ole kiusannut äitiäsi sillä aikaa kun olen ollut poissa? -Mutta Jacob, saattaahan se olla tyttökin, Emily torui miestään hymyssä suin. -Niin, olet ihan oikeassa, eipä sillä suurempaa väliä kumpi sinä olet, kunhan vain olet terve. Ja ainahan lapsia lisää saa, Jacob sanoi ja vinkkasi silmää vaimolleen.

  Augusta katsoi itseään peilistä. Häntä jännitti vähän, mutta tätä hän tahtoi. Mies lähtisi pois tämän illan jälkeen ja Augusta tiesi katuvansa koko lopunikäänsä jos kieltäytyisi siitä tänä iltana.                                                         ***

  Augusta oli istunut ikkunan edessä jo tuntikausia kun hän näki vihdoin tutun simin kartanon pihalla. Augusta ryntäsi Amatiuksen luo ja kapsahti suoraan tämän syliin, halaten miestä lujasti aivan kuin mies katoaisi jos hän päästäisi tästä irti.

  Augusta suuteli miestä voimakkaasti ennen kuin otti tätä kädestä kiinni johdattaen miehen makuuhuoneeseensa.

  Amatius painoi Agustan tiukasti syliinsä, he eivät puhuneet mitään toisilleen vaan nauttivat vain toistensa läheisyydestä. 

  Amatius suukotti Augustaa hellästi. -Oletko varma tästä? Meidän ei ole pakko tehdä mitään, minulle riittää jo se että saan nukkua pitäen sinut sylissäni. -Minä olen tästä varma. Haluan olla sinun, kokonaan, nyt ja aina. Minä rakastan sinua Amatius, ikuisesti. -Minäkin rakastan sinua Augusta, nyt ja aina.

  Enempää sanoja ei tarvittu ja pariskunta sai vihdoin toisensa.                            ***

  Samaan aikaan Emily oli yhtäkkiä herännyt valtaviin kipuihin. Pian hän huomasi kuinka lapsivesi valui pitkin hänen reisiään. Lapsi oli tulossa ja vauhdilla. -Jacob herää, lapsi tulee! Jacob heräsi ja nousi nopeasti sängystä. -Mitä minä teen, mitä minä teen!? Jacob tunsi järkensä sumenevan, hän vain katsoi järkyttyneenä Emilya joka huusi tuskaansa. -Älä mene minnekään pysy siinä, Emily komensi miestään. Hän halusi että mies olisi hänen tukenaan. Kauaa Emilyn ei tarvinnut ponnistaa, lapsella oli selvästi kiire päästä maailmaan.

  Äitinsä hiukset ja isänsä silmät omaava markiisi Edward Newington.

  -Tule katsomaan poikaasi, Emily sanoi hymyillen. -Poika, minulla on poika! Jacob riemuitsi ja tuli katsomaan pientä lastaan.

  -Tässä on minun häälahjani sinulle rakkaani. Meidän lapsemme, Emily sanoi hellästi ja ojensi Edwardin varoen isälleen. -Sinä oletkin maailman paras häälahja, kiitos armaani, Jacob sanoi ja suukotti vaimoaan. Emily katsoi hymyillen isää ja poikaa, Jacob on hyvä isä, hän oli ollut siitä varma aina.

  -Pikkuinen taitaa tarvita yöunia, onhan raukalla ollut rankka yö. -Haluatko että kutsun Augustan? Jacob kysyi vaimoltaan ojentaen pikku Edwardin takaisin äidilleen. -Ei, minä haluan hoitaa poikaa itse vielä kun voin. Emily vei poikansa tälle rakennettuun lastenhuoneeseen. -Nuku hyvin pikkuinen. Isä ja äiti pitävät sinusta hyvää huolta aina, lupaan sen.

  Amatius oli jo lähtenyt kun Augusta heräsi. mies oli kuitenkin jättänyt hänelle viestin. Rakas Augusta, minun oli pakko lähteä jo nyt sillä laivani lähtee pian. Palaan luoksesi heti kun voin, ymmärrän jos et jaksa odottaa minua mutta toivoisin silti toisin. Muista että rakastan sinua aina ja ikävöin sinua jo nyt mutta muistosi sydämessäni auttaa minua jaksamaan kunnes kohtaamme jälleen. Sinun omasi, aina ja ikuisesti, Amatius. -Minäkin rakastan sinua ja lupaan odottaa kunnes kohtaamme jälleen, Augusta kuiskasi pidellen kirjettä sylissään.                                                                                                              ***

  Tuosta illasta oli jo useampi kuukausi aikaa. Pikkuinen Edward oli sulattanut vanhempiensa lisäksi myös hoitajansa sydämen ja Augusta rakasti pikku- Edwardin hoitamista.

  Musiikkia rakastava mily vietti päivänsä suurimmaksi osaksi pianon ääressä. Nyt hän oli päättänyt säveltää pienen laulun Edwardin syntymän kunniaksi.

  Aatelisnaisena Emilyn piti kuitenkin pitää huolta myös omasta kunnostaan, eihän markiisittarella saanut olla yhtään ylimääräistä senttiä kehossaan.

  -Kuninkaan häät ovat pian, olethan tehnyt pukutilauksen jo? Jacob huolehti. -Olen ja puvun pitäisi tulla pian, mitatkin olivat heillä jo tiedossa, tekiväthän he minun hääpukunikin silloin aikanaan.

  Augustaa taas ei kuninkaalliset häät voineet vähempää kiinnostaa, hänellä oli omiakin ilon aiheita. Jatkuvan pahan olon syy selvisi, hän odotti lasta Amatiukselle! Vaikka monet naiset kauhistuisivat tässä tilanteessa, Augusta oli vain iloinen. Nyt Amatius oli osa hänen elämäänsä ikuisesti, heidän yhteisen lapsensa kautta.                                                                                                     ***

  -Voi kulta, isi ja äiti menevät nyt muutamaksi tunniksi kuninkaan palatsiin. Augusta pitää sinusta hyvää huolta sen aikaa. Minun kyllä tulee ikävä sinua, taidan karata juhlista jo aikaisemmin jotta pääsen hoitamaan sinua.

  -Äiti menee katsomaan Augustaa, koithan kulta saada unen päästä kiinni. Emily suukotti poikaansa ja lähti hakemaan Augustaa.

  Emily löysi palveiljattarensa tämän huoneesta. -Augusta, me menemme... Voi herranen aika! Emily huudahti nähdessään Augustan selvästi kasvaneen vatsan. -Voi Augusta, millaiseen tilanteeseen oletkaan itsesi saanut... Minun on pakko kysyä kuka lapsen isä on, eihän se ole aatelinen? Sillä jos on olet silloin joutunut suurempaan pulaan lapsesi kanssa.

  -Ei hätää rouva. Lapseni isä ei ole aatelinen eikä edes Greengrassista kotoisin. Lupaan että teen työni edelleen eikä lapsestani koidu teille mitään harmia. Emily katsoi palvelijaansa ja uskoi tätä. -Me menemme nyt ja Edward on nukkumassa päiväuniaan, poika saattaa kyllä kohta vaatia ruokaa ja vaipan vaihtoa. Tästä asiasta ei puhuta enää, ymmärrätkö? Augusta nyökkäsi ja Emily poistui ulkona odottaviin vaunuihin puolisonsa kanssa.

  Häät olivat olleet menestys ja Newingtonit saapuivat kotiin vasta iltamyöhään. Edward nukkui kehdossaan tyytyväisen näköisenä joten Emily ei raaskinut herättää tätä vaan seurasi miestään heidän yhteiseen makuuhuoneeseensa. -Kulta, en tiedä oletko huomannut mutta Augusta on raskaana, jollekin ulkomaalaiselle kai. Niin hän ainakin sanoi. Voi Jacob, mitä me teemme? -Ei meidän kannata murehtia Augustaa, lapsi on hänen murheensa ei meidän. Ja jos isä on joku ulkomaalainen eikä vaikkapa Wimington, sellainen häntäheikki kun on, meidän kannattaa vaan huokaista helpotuksesta.

  -Olet sinä sitten suloinen, murehdit palvelijoidenkin ongelmia. Jacob kaappasi vaimonsa syleilyynsä ja kaatoi vaimonsa sängylle. -Pitäisiköhän meidänkin yrittää lasten hankintaa kun se kerran palvelijoiltakin luonnistuu, Jacob iski silmää vaimolleen ja sulki vaimonsa kikattavan suun kuumin suudelmin.

  Emily heräsi yöllä lapsensa voimakkasiin potkuihin ja huomasi vastansa kasvaneen. Emily hymyili leveästi, pian hän saisi pitää lastaan sylissään.

 

  -Äidin pikku kulta, Emily kuiski ja silitteli vatsaansa. Lapsi potki äidilleen vastaukseksi mikä sai Emilyn suun menemään vielä leveämpään hymyyn.                ***

  Tässä parempaa lähikuvaa Emilysta. Nainen kyllästyi vanhaan kampaukseensa ja vaihtoi vähän erilaisempaan tyyliin.

  -Tiedätkö mitä Edward? Sinulla on tänään syntymäpäivä ja sinusta kasvaa suloinen pikku taapero, Emily höpötteli pojalleen joka tyytyi vain jokeltamaan tyytyväisenä.

  Ja iltapäivällä olikin vuorossa pikkuisen markiisin ensimmäinen syntymäpäivä. Juhlat olivat hyvin pienet, vieraina oli vain kuningasperhe.

  Äidin avustuksella puhallettiin kynttilät ja sitten olikin vuorossa kasvuhyppy. Hei hei vaipat ja tervetuloa pottailuikä!

  Mielestäni oikein suloinen markiisi Edward Newington.

  Ja tässä parempaa kuvaa Jacobista.

  Samaan aikaan kun Emily viihdytti kuningatarta kertoillen kaikenlaisia kuulemiaan juoruja, Jacob ja Charles puhuivat työasioista. Jacob oli Charlesin hyvä ystävä ja vasen käsi hovissa. Charles olisi uskonut jopa oman henkensä Jacobin käsiin, niin paljon hän ystäväänsä luotti.

  -Paljon onnea syntymäpäivä sankari, sinustahan kuoriutui oikein suloinen pikku herrasmies, Augusta puheli hoidokilleen. -Tiedätkö pian minullekin tulee samanlainen vauva kuin sinä, ehkä te voitte sitten leikkiäkin aina yhdessä.

  Saatuaan Edwardin nukkumaan, raahautui Augustakin omaan huoneeseensa nukkumaan. Vauva oli myllertänyt koko päivän Augustan vatsassa ja tämä olikin ihan lopenuupunut.

  Myös Jacob halusi silloin tällöin osallistua poikansa hoitoon ja yöllä kun Edward heräsi nälkäisenä halusi Jacob itse hoitaa lastaan. -Oleppas hyvä Edward, sinulla taitaa ollakin kova nälkä, Jacob sanoi ja ojensi tuttipullon malttamattomana odottaneelle pojalleen.

  Sen jälkeen olikin vuorossa pieni isä-poika leikkihetki. -Isin reipas pikku Edward, Jacob sanoi ja taputti poikaansa päälaelle.

  Jacobin oli mentävä takaisin nukkumaan mutta Edward ei halunnut vielä nukkua joten poika jäi vielä leikkimään uusilla leluillaan, jotka oli saanut vanhemmiltaan lahjaksi.

  Augusta ei ollut saanut oikein nukutuksi koko yönä. Vauva oli ollut levoton ja kun hän sai vihdoin unen päästä kiinni, supistukset alkoivat.

  -Aiaia, sattuu... Voih Amatius, olisitpa sinä täällä... Mutta mies ei ollut joten Augusta joutui synnyttämään heidän lapsensa ihan yksin. Onneksi synnytys oli helppo ja pian pikkuinen tyttövauva lepäsi äitinsä sylissä.

  Amanda Augustantytär, joka oli saanut hiustenvärinsä molemmilta vanhemmiltaan ja silmiensä värin äidiltään.

  -Tervetuloa maailmaan Amanda!